Vaarojen laakso on tyypillinen huumorilla maustettu rikostrilleri, joka tukeutuu episodimaisen juonen kikkailuun. Tällaiset rikoselokuvat tulivat muotiin Tarantinon Pulp Fictionin jälkeen. Taiteellisesti hieno hömppäleffa sai monia jäljittelijöitä, joista ei tullut innoittajansa lailla moderneja klassikkoja, mutta useat näistä filmeistä ovat silti harvinaisen hyvää viihdettä. Tämän aallon elokuviin kuuluu myös John Herzfeldin ohjaama ja käsikirjoittama Vaarojen laakso.
Alkuun juonikuvioita on noin neljä tai viisi, mutta sitten niitä aletaan yhdistää ja lopulta on koossa melko simppeli tarina. Hahmogalleria esittää katsojille ihmisiä, jotka ovat tehneet vääriä valintoja ja siksi joutuneet varsin ikävään tilanteeseen. Löytyy petettyä vaimoa, työlleen omistautuvaa palkkamurhaajaa, uransa tyrinyttä palkkamurhaajaa, pääasiassa pahoja floppeja kirjoittanutta TV-käsikirjoittajaa, elämäänsä tyytymätöntä siivojaneitiä sekä väkivaltaista kyttää. Hahmot ovat aika tylsähköjä, mutta heidän suut laukovat ihan nasevia dialogipätkiä. Aika nimekkäät näyttelijät (Jeff Daniels, Teri Hatcher, Danny Aiello…) selviytyvät kameran edessä ihan kohtuu hyvin, mutta heistä paistaa läpi, että he olisivat tekemässä pelkkää uransa välityötä.
Mukana on pieniä kliseitä ja yllätysyrityksistä huolimatta aika tuttuja juonenkäänteitä, mutta siitä huolimatta pläjäystä on varsin mukava katsella. Leffassa on selvästi yritystä, mutta tyylikkäämänkin kokonaisuuden olisi voinut saada näistä lähtökohdista kasaan. Väkivaltaista menoa on mukavasti maustettu huumorilla, mutta valitettavasti se huumori ei ole tarpeeksi hauskaa tai edes mustaa. Näinkin veriseksi leffaksi Vaarojen laakso jättää yllättävän hyvän mielen ja viihdepakettina tämä ajaa asiansa loistavasti. Suosittelen, jos Pulp Fiction iskee (eiköhän se iske melkein kaikkiin).
Eipä kokonaisuudesta keksi mitään tämän erikoisempaa sanottavaa. Leffafriikin mukava välipala. Katsomishetkellä on kivaa, mutta muistissa tämä tuskin pysyy viikkoa, paria pitempää.
