Grispin Glover ei varmastikaan ole tuttu monille. Jotkut saattavat tuntea hänet elokuvista Paluu Tulevaisuuteen tai Charlien Enkelit. Glover on vähemmän tunnettu ohjaamistaan elokuvista tai kirjoistaan. Hän oli saapunut Night Visions -festivaalin kunniavieraaksi. Illan show’hun kuului performanssiesitys, jonka aikana Glover luki säkeitä kirjoistaan mielenkiintoisen diaesityksen kera. Kohokohta oli kuitenkin elokuva, joka esitteen performanssin jälkeen.
It Is Fine. Everything Is Fine! on elokuva CP-vammaisesta Paulista, jolla on seksuaalisia haluja, kuten kenellä tahansa muullakin ihmisellä. Juonellisesti elokuva on hyvinkin vajavainen. Se on lähinnä tutkielma vammaisen ihmisen mielestä ja haluista. Tarina kulkee seksifantasiasta toiseen. Paul tapaa kaikenlaisia naisia, joista häntä eniten viehättävät pitkähiuksiset. Lähes kaikki naisista haluavat leikata hiuksensa ja tästä Paul ei pidä. Yleensä akti päättyy siihen, että Paul kuristaa naisen kuoliaaksi.
Steve C. Stewartin kirjoittama tarina on kuin hänen omanelämänsä suurin fantasia. Hän nimittäin oli itsekin CP-vammainen. Tämä varmastikin selittää osittain elokuvan juonen rikkonaisuuden. Elokuvassa on kuitenkin mukana koko ajan vahva tunnelataus, ehkäpä juuri siksi, että tämä jäi Stewartin viimeiseksi elokuvasi. Hän nimittäin kuoli tovin elokuvan julkaisun jälkeen. Stewart halusi kovasti saada elokuvan valmiiksi, joten voikin kuvitella, että tämä oli hänen elämänsä tarkoitus.
Visuaalisesti elokuva on hurmaava. Gloverin kuvaustekniikat ovat hyvin kokeilevia, mutta onnistuneita. Lavasteet ovat sopivan surrealistia, paitsi alkukohtaus, joka on kuvattu oikeassa vanhainkodissa, jossa Steve C. Stewart vietti suuren osan elämästään. Muut lavasteet ovat värikkäitä ja luovat todella hyvän kontrastin alun ja muun elokuvan välille.
Näyttelijät ovat suurimmaksi osaksi tuntemattomia, mutta omalla tavallaan juuri tähän elokuvaan sopivia. Käsikirjoittamisen lisäksi Steve C. Stewart näyttelee Paulia. Hän ei osaa puhua, mutta saa aikaiseksi jonkinlaista ääntä, josta tarkkakorvaisimmat saattavat erottaa sanoja tai lauseita. Hauskaa elokuvassa onkin näyttelijöiden välinen vuorovaikutus. Kaikki tuntuvat ymmärtävän sanatarkalleen mitä Paul haluaa sanoa.
Elokuva myös pohdiskelee sitä miten vammaisten seksuaalisuuteen tulisi suhtautua. Sitä pidetään tabuna, eikä siitä haluta puhua. Monille vammaisillekin aiheesta puhuminen saattaa olla liian raskasta. Siksi onkin ilahduttavaa nähdä miten vaivattomasti Glover ja Stewart ovat tarttuneet aiheeseen.
Sanotaan nyt vielä, että Glover esittää vain elokuvia, kun on itse paikalla. Joten tämän elokuvan näkeminen missään muualla on mahdotonta. NV tarjosi poikkeuksellisen hienon tilaisuuden, joka ei tule toistumaan. Turha etsiä tätä elokuvaa netistä, nimittäin siellä sitä ei ole eikä tule.
