Poikkeaa ohjaajansa monista mestariteoksista olemalla erilainen, mutta hieno elokuva.

14.2.2012 14:21

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:Killer's Kiss
Valmistusvuosi:1955
Pituus:64 min

Nyrkkeilijä Davy Gordon (Jamie Smith) rakastuu yökerhon tanssijattareen, Gloriaan (Irene Kane). Glorian kateellinen pomo (Frank Silvera) on valmis tekemään vaikka mitä estääkseen heidän suhteensa.

Stanley Kubrickin ensimmäisiin elokuviin lukeutuva Killer´s Kiss on juoneltaan hyvin yksinkertainen. Se ei ole yhtä paljon ohjaajansa näköinen kuin Kubrickin myöhemmät teokset. Siitä huolimatta kyseessä on upea ja klassinen film noir-elokuva, jossa nähdään niin hienoa kamerankäyttöä kuin sujuvaa tarinankerrontaa. Elokuvan nyrkkeilykohtaukset ovat visuaalisesti erittäin upeita. Martin Scorsesen mestariteos [I]Kuin Raivo Härkä[/I] onkin saattanut ottaa vaikutteita nimenomaan tästä leffasta ja on siksi sille paljon velkaa.

Tappava Suudelma on kaikessa lyhykäisyydessään ytimekäs elokuva, joka viihdyttää koko kestonsa ajan. Kerrontatyyli elokuvassa on aikaansa nähden hienoa, sillä tapahtumat nähdään takaumien kautta. Tämä itsessään on selkeää jännityksen rakentelua. Katsoja heitetään keskelle tapahtumavyöryä ja leffa tempaa mukaansa jo alkuminuuteilta saakka. Tämänlainen ehkä nerokaskin tapa herättää mielenkiintoa on Kubrickille ominaista. Hän näyttää omaksuneen tyylinsä jo näinkin varhaisessa työssään. Leikkaus on kauttaaltaan tärkeä osa elokuvaa. Kubrick itse leikkasi elokuvan ja teki sen tyylillä. Toiminnalliset kohtaukset eivät ole sekavia ja tunnelma kasvaa elokuvan alusta loppuun. Tätä korostaa vähäinen, mutta voimakas musiikki. Myös yksinkertainen juoni on sopiva juuri näin lyhyelle elokuvalle. Tappava Suudelma ei kerro mitään monimutkaista tarinaa, vaan viihdyttävän kertomuksen, joka jännittää ja pitää otteessaan yhä tänäpäivänä. Elokuvan kuvakulmissa on jo nähtävissä kekseliäisyyttä ja omaperäisyyttä, vaikka ei siinä määrin kuin Kubrickin upeimmissa leffoissa.

Käsikirjoitus on tasainen, kuten leffa itsessäänkin on. Elokuva on kuin tasapaksu katsaus kahden miehen välisestä kamppailusta. Elokuvasta olisi saanut vielä paremman syventymällä enemmän hahmoihin ja pidentämällä leffaa. Ohjaaja ei kuitenkaan tehnyt näin, vaan päätti tavanomaisen trillerin sijaan luoda nopeatempoisemman jännitystarinan. Muistettavia kohtauksia on paljon, kuten nyrkkeilykohtaus ja lopun klassinen välien selvittely. Valaistus on film noir-elokuvien tyyliin tärkeässä osassa ja sitä Tappava Suudelma hyödyntää kohtuullisen hyvin. Ahtaat kujat ja savuiset katot ovat tavanomaisia, mutta tälläkin kertaa toimivia tapahtumapaikkoja.

Uskon, että Tappava Suudelma on saanut turhaan monelta liian laimean vastaan oton ja vähän huomiota, koska se poikkeaa niin paljon ohjaajan parhaimmista töistä. Jos leffa olisi jonkun tuiki tuntemattoman ohjaajan tekemä, sen maine voisi olla parempi. Nyt kun kaikki Stanley Kubrickin taiteeseen ihastuneet eivät saakaan yhtä loistokasta leffaa, niin he pakahtuneina pitävät sitä vain keskitason trillerinä. Itse kuitenkin suurena Kubrickin ihailijana annoin myös Tappavalle Suudelmalle mahdollisuuden odottamatta siltä liikoja. Mielestäni leffa oli oikein loistokas ja varsin mainio jännityksen luoja. Näyttelijät olivat riittävän uskottavia rooleissaan, etenkin pääosan sujuvasti hoitava Jamie Smith ja sivuosassa häikäisevä Frank Silviera. Itse odotin enemmän syventymistä mielenkiintoiseen Silvieran tulkitsemaan pomoon. Tiivistettynä Tappava Suudelma on upea elokuva, joka on hyvin lyhyt ja ytimekäs. Vauhtia ei puutu, mutta pienenä heikkoutena henkilöhahmot jäivät hieman liian ontoiksi.

Arvosteltu: 14.02.2012

Lisää luettavaa