Vakavassakin ilmapiirissä, kuten esimerkiksi murhatapausten keskellä, on syytä pysähtyä joskus naurahtamaan. Jos ei muuta niin vaikka vanhan sankarimme hassulle puhetavalle tai vielä hassummalle nimelle. Erkyl Puaroo, hih.
Kolmas tyttö, alkujaan 60-luvulle sijoittunut ja Christien myöhäisempään tuotantoon perustunut tekele, on siirtynyt ITV:n Poirot-adaptaatiosarjassa 30-luvulle ja suoraan jatkoksi aiemmille seikkailuille. Tuoreen kauden alun tarinalojaliteetista on siis otettu isoja vapauksia, mutta meno on tuttua ja turvallista – niin hyvässä kuin pahassa. Jo mainittu nimisanailu tyyliin Herra Purro toimii keventimenä hyvin, kiitos Suchet’n roolisuorituksen vahvuuden ja ilmeikkyyden. Muutenkin juonimuunnokset ovat tällä kertaa harvinaisen osuvia.
Murhatapaus sijoittuu kolmen nuoren tytön asunnon läheisyyteen Niin sihteeri Claudia Reece-Holland, uhkea taitelijasielu Frances Cary kuin myös henkisesti epätasapainoinen kolmas tyttö eli Norma Restarick vaikuttavat kovin epäilyttäviltä, kun Lavinia Seagram löydetään ”itsemurhan tehneenä” vuoteestaan. Norman hinku murhatunnustuksiin lisää Poirot’n harmaiden aivosolujen toimintanopeutta kummasti.
Leffasarjan venyessä ainakin musiikki tuntuu osuvan kohdilleen kerta kerralta paremmin ja nyt myös ilmapiiri pysyy freshinä kohtuullisen pitkään. Loppuratkaisu sen sijaan on kaikessa christiemäisessä monitahoisuudessaan ja peruskliseisyydessään töllöleffan normikamaa. Mutta onhan Herkules Pörrö niiiiiin hassu nimi, eiksje?
