Huolimatta varoituksesta, jonka annoin edellisen Poliisiopisto-osan arvostelussa päätin katsoa sarjan kakkososan. Poliisiopisto 2: Eka kommenus jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Näyttelijäkaarti on melkein sama lukuunottamatta paria puuttuvaa näyttelijää. Ykkösosan ohjaaja Hugh Wilson on vaihtunut mm. Onnen päivät -sarjaa ohjanneeseen Jerry Parisiin.
Poliisiopisto jatkaa siis ykkösosasta tutun kuusikon tarinaa. Kiusanhenki Mahoney (Steve Guttenberg), suoraviivainen Tackleberry (David Graf), äänitehostemies Jones (Michael Winslow), piipittävä ja pieniääninen Hooks (Marion Ramsey), nössömäinen Fackler (Bruce Mahler) ja kaapinkokoinen köriläs Hightower (Bubba Smith) ovat vastavalmistuneita poliisiopistosta. Kaupungin kadut ovat täyttyneet huligaaneista ja kaaos on valtava. Kuusikko saa tehtäväkseen siivota kadut huligaaneista ja palauttaa järjestys ja turvallisuus kaduille. Asiaa hankaloittavat kiero poliisikomisario Mauser (Art Metrano) ja hänen hidasälyinen apulaisensa Proctor (Lance Kinsey).
Poliisiopisto 2 ei edelleenkään osaa naurattaa katsojaa. Vaikka takakannessa kuinka hehkutettaisiin “saa ulvomaan sinut naurusta”. Poliisiopisto 2 saa korkeintaan ulvomaan ja haukottelemaan väsymyksestä. Pikkutuhmat vitsit ovat vähentyneet ja ne vähät jäljellä jääneet rippeetkään eivät jaksa naurattaa. Varsinkin Tackleberryn ja muuan naispoliisin aseenriisumiskohtaus saa katsojan vääntelemään naamaa tympääntyneenä. Ainoa anti mitä Poliisiopisto 2 tarjoaa, on edelleen vahvat ja elokuvaa kantavat henkilöhahmot. Jo ennalta vahvaan kuusikkoon ollaan lisätty pari mielenkiintoista ja varsin onnistunutta hahmoa, kuten Proctor ja Mauser. Tämä onkin ehkäpä ainoa syy miksi Poliisiopisto 2 kannattaisi katsoa.
Pakko ei kuitenkaan ikinä ei ole tehdä mitään, paitsi tietenkin päättää Poliisiopisto 2:sen katsominen jos sen kauheuden on ehtinyt aloittaa. Kokonaisuutena varsin lattea ja laimea keitos, jossa pippurina toimiva huumori ja suolan virkaa toimittava viihdyttävyys ovat unohtuneet kokonaan pois.
