Niin kuin alla olevista tykityksistä käy jo ilmi, kertoo Kolmetoista päivää Kuuban ohjuskriisin aikaisesta kulissipelistä USA:n Valkoisessa talossa. Juonesta ei tarvinne enää sen enempää turista.
Tiesin ennen elokuvan katsomista vain yleiset pääpiirteet Kuuban ohjuskriisistä ja ehkä juuri tästä syystä leffan tapahtumat imivät alusta saakka hyvin mukaansa. Presidentti John. F. Kennedyn tasapainoilu todella vaikeassa tilanteessa oli erittäin mielenkiintoista seurattavaa varsinkin kun elokuva keskittyy itse pääasiaan. Turhia sivujuonteita ei ole ja tapahtumat tuntuvat olevan historiallisestikin varsin tarkkoja. Realistinen massiivisten jänniteiden ilmapiiri luodaan elokuvassa hienosti.
Loistavasti onnistuneen käsikirjoituksen vastapainoksi roolivalinnat eivät ole kohdalleen osuneet. Bruce Greenwoodin suoritus John F. Kennedynä ei ainakaan minua juurikaan miellyttänyt. Eleistä ja tyylistä ei mieleen tulee alkuunkaan Kennedy eikä riittävää yhdennäköisyyttäkään ole saatu tehtyä edes maskeerauksen avulla. Pääosassa oleva presidentti tuntuukin koko leffan ajan vain joltakulta USA:n presidentiltä, ei ollenkaan John F. Kennedyltä. Kevin Costnerin rooli on puolestaan leffan tapahtumien kannalta täysin turha ja tarkoituksena onkin ollut ilmeisesti saada väkisin ujutettua yksi “iso” nimi leffaan.
Kokonaisuus jää joka tapauksessa reilusti plussan puolelle ja Kolmetoista päivää onkin poliittisten trillereiden ehdotonta aatelia. Faktasta saadaan edelleen yleisesti ottaen tehtyä paljon parempia elokuvia kuin fiktiosta.
