Aikoinaan oli sellainen juippi kuin Jackson Pollock (Ed Harris) joka laittoi maalia kankaalle. Häntä pidettiin suurena taiteilijana uudistavien menetelmiensä ja aiheidensa vuoksi. Tai jotain sellaista.
Ed Harris voittaa paitsi platinamitalin Erwin Rommelin kaksoisolentokisassa myös saa finaalipaikan Jackson Pollockin kaksoisolentokisassa. Jälkimmäinen seikka on yksi syy tämän elokuvan olemassaoloon ja niitä muita syitä en uskalla arvailla. Joka tapauksessa se on kaunis, leppoisa ja mahdollisimman puolueettomana pysyttelevä elämänkerta Pollockista jolle maistui viina ja jonka vaimo oli Lee Krasner (Marcia Gay Harden).
Ohjaustyön lisäksi Ed Harris on nimiroolissa ja hänen suorituksensa on jossain loistavan ja hämmästyttävän välimaastossa. Hän kanavoi Pollockin maanisen vimman taiteilijana ja tämän velton juoppouden ihmisenä. Vuosien myötä Pollock paitsi vaihtaa asutuksensa maalaisempaan myös keksii menetelmän mikä teki hänestä Suuren Taiteilijan (mitä se merkitseekään) ja maineen mukana tulevat vaatimukset eivät helpota hänen elämäänsä. Hän tuo esiin sen kärsimyksen jonka läpi taide ja “taide” syntyy ja se on todellakin turhauttavaa kärsimystä.
Muut näyttelijät ovat erittäin hyviä tukevissa rooleissaan ja Marcia Gay Harden sai Oscarin vankasta tukiroolistaan ja täysin ansaitusti. Nämä muut suoritukset ovat kuitenkin pelkkiä statisteja esityksessä jonka tähti ja takapiru on Ed Harris.
Upeasti ohjattu ja loistavasti näytelty suoritus Ed Harrisilta jonka tuskallinen, vimmainen ja piinaavan rehellinen suoritus jää muistiin. Tarina itsessään on varsin tyypillistä elämänkertaa, mutta toteutus tekee siitä erinomaisen.
