On synkkä ja sateinen ilta. Rankan myrskyn riepottelemalla Atlantic Cityn kasinolla käydään kova nyrkkeilymatsi, jossa alan parhaimmisto ottaa yhteen kehässä panoksena raskaansarjan mestaruusvyö. Kaikki näyttää aluksi sujuvan hyvin ja matsi pääsee hyvään vauhtiin, kunnes yleisön joukossa istuvaa poikkeuksellisen tärkeätä miestä, jenkkilän puolustusministeriä ammutaan kaiken hälinän keskellä. Sekasorto valtaa areenan ja ihmiset poukkoilevat paniikin vallassa ympäriinsä pyrkien ulos kasinolta. Aitiopaikalla ampumista todistanut Nicolas Cagen esittämä poliisimies Rick Santoro ryhtyy selvittelemään vyyhtiä, saaden vain huomatakseen ettei palapeli olekaan niin helposti koottavissa. Liuta kysymyksiä kaipaavat vastauksia; mitä oikein tapahtui, ketkä ovat syyllisiä ja mitä teki tapahtuman turvallisuudesta vastannut Gary Sinisen tulkitsema turvallisuuspäällikkö Kevin Dunne?
Paljon parjattu Snake Eyes pääsi yllättämään. De Palman käsissä kasinolle ympätystä ampumistapauksesta lähtökohdistaan huolimatta kehittyy muutakin kuin vain niiden muutaman laukauksen alkuperän selvittely. Osittain epälineaarisen tarinankerronnan myötä jokaisen päähenkilön reitit nivoutuvat sulavasti yhteen ja De Palman taitavuus ohjaajana näkyy nimenomaan tässä. Elokuva on mestarillista kädenjälkeä tekniseltä puolelta katsottuna ja kuvat soljuvat ruudulla siihen malliin, että ainakin tämä katsoja huomasi nielleensä huonot odotuksensa ja keskittyneensä tiiviisti tapahtumiin, joihin De Palma saa jopa luotua jännittävän tunnelman kyytipojaksi.
Vaikka Cage tykkää tyypillisesti silloin tällöin huiskia ja tuiskia miten sattuu, leffan vakavoituessa mies kaikeksi onneksi rauhoittuu ja tämän työskentelyä on jopa miellyttävä seurata. Turvallisuuspäällikkö Kevin Dunnen kanssa ollaan hyvää kaveria ja tapausta ratkotaan päällimmäisenä ajatuksena edetä uralla eteenpäin. Perheellinen naistenmies Rick Santoro mysteeriin syventyessään kokee kuitenkin muodonmuutoksen kun hoksaa joutuneensa keskelle tapahtumien keskipistettä. Homma hankaloituu muutaman koukun kautta ja oma ura ei tunnukaan enää olevan se tärkein juju, vaan tilalle on juolahtanut jokin suurempi asia. Gary Sinise on hyvä näyttelijä, mutta vähän liian pinnallisen roolihahmon vuoksi tämän työ turvallisuuspäällikkönä ei saa niin paljoa tuulta alleen, vaikka suoritus ihan kelpo onkin.
Vastaavanlaiset trillerit ovat yleensä olleet tavanomaisen puisevia, mutta tässä kohtaa Snake Eyes erottuu edukseen. Tarpeeksi vivahteikkaan käsikirjoituksen ja De Palman hallitun ohjauksen muodostama kaksikko on se juttu, minkä avulla leffa nostaa päätään. Käsikirjoitus on tosin siinä mielessä outolintu, että tavallaan siitä löytyy myös ne elokuvan heikoimmat lenkit. Santoro hahmona on sellainen heppu, että katsojan on vaikea tähän samaistua tai yleensäkään tästä sen kummemmin piitata. Kaiken kukkuraksi viimeisimpiä hetkiä kohti mentäessä leffa ajaa itseään vähän umpikujaan ja liian helppo ja ennalta arvattava loppuratkaisu tyssää kuin seinään. Loppuivatko kirjoittajilta keinot kesken?
Snake Eyes kuitenkin oli kokonaisuutena positiivinen katselukokemus, vaikka leffan jälkeen pari lievästi häiritsevää vikaa pystyykin bongaamaan. Viihdyttävää trilleriä ne eivät silti pysty pilaamaan. Kyseessä on mainettaan parempi elokuva, jos ei muuten, niin ainakin tekniseltä toteutukseltaan. Hollyhuttua ehkä, mutta kyllä meikäläiselle vaan hyvä fiilis leffasta jäi, niin kuin pitääkin.
nimimerkki: Lutkus
