Arrow’n ensimmäinen kausi ilmestyi vuonna 2012. Olin jo kauan sitten katsonut kyseistä sarjaa satunnaisesti, mutta vähäisen kiinnostuksen takia en seurannut tapahtumia aktiivisesti, jonka takia oli mahdotonta ymmärtää etenevää juonta. Viime kesälomana pistin operaatio käyntiin ja aloin katsomaan sarjaa alusta asti. Tavoitteena oli katsoa kaikki siihen asti ilmestyneet kaudet eli viisi kokonaista kautta, joissa jokaisessa on 23 jaksoa. Neljä kautta löytyi Netflixistä, mutta viidennen kauden saapumista suoratoistopalveluun jouduin odottamaan todella kauan. Ehkä jollain tasolla odotus palkittiin tai ainakin viides kausi tuntui hyvältä epäonnistuneen neljännen jälkeen. Toki on tässä viidennessä kaudessa omat ongelmansa, jotka pari kertaa ärsyttävät tosissaan. Ja vielä sellainen varoitus, että joitakin pikku paljastuksia saattaa tulla, jonka takia, jos aiot vielä katsoa tätä sarjaa ja et halua absoluuttisesti mitään tietoja ennakkoon, ei kannata lukea tätä.
Star Cityn pormestarina toimiva Oliver Queen jatkaa toimiaan Vihreänä Nuolena Felicityn avulla. John ja Thea ovat lopettaneet supersankaritouhun ja ryhtyneet omiin hommiin. Oliver joutuu siis olemaan kentällä yksin ja Felicity ehdottaa, että on aika koota uusi tiimi. Lopulta Oliveri suostuu ja kokoaa uuden tiimin koulutettavaksi. Tiimi oli helppo kasata, kun Vihreä Nuoli innosti monia uusia omankädenoikeuden harjoittajia voitettuaan Damien Darhkin. Oliveirn on hyväksyttävä, että asiat eivät palaa ennalleen ja käy taistoon uusia rikollisia vastaan. Suureksi uhaksi nousee Heittotähtitappaja, joka tunnetaan myös nimellä Promehteus. Promtheus aikoo kaivaa Oliveirn synkän menneisyyden esille, tuhota hänet pala palalta ja näyttää kaikille minkälainen hirviö Oliver oikeasti on.
Yksi ongelma ovat hahmot, joita on mukana aivan liian monta. Pidin siitä ratkaisusta, että uusi ”Team Arrow” koottiin, mutta yhdestä heistä tuli oikeasti hyvä hahmo. Aiemmin Arrow’ssa olemma nähneet Wild Catin, mutta nyt mukana on Wild Dog. Omaperäistä, eikö olekkin? Wild Dog on Rene Ramirez, joka vaikuttaa alussa aikalailla perus hahmolta, joka tahtoo olla jotain enemmän. Hän saa kuitenkin sopivasti ruutuaikaa ja hänestä kehkeytyy inhimillinen ja tykättävä hahmo juuri samalla tavalla kuin Oliverista tai Johnista. Lisäksi on on onnistuttu supersankariasun kanssa hienosti, vaikka villi koira ei asuun mitenkään liity. Hahmojen vahvuudet ovat olleet juuri siinä, että opimme tuntemaan heidät ja he muuttuvat etäisistä hahmoista kiinnostaviksi. Siinä missä Felicity oli jossain vaiheessa ihan hauska hahmo, hän on muuttunut lähinnä ärsyttäväksi. Sen jälkeen, kun hänellä alkoi olemaan tunteita Oliverin kanssa, muuttui hänen hahmonsa jotenkin erilaiseksi. Toivoin, että Curtiksesta olisi tullut uusi hassuttelija, mutta hänen vitsinsä eivät vain toimi. Hän on muuten ihan kelpo hahmo, mutta ei aivan sitä mitä odotin.
David Ramsey vetää varman suorituksen John Digglenä ja hänkin on kehittynyt ensimmäisestä kaudesta. Viime kaudella mukana oli Evelyn Sharp, joka yritti jatkaa Mustan Kanarialinnun perintöä, mutta epäonnistuneesti. Nyt on hän palannut Artemiksena, mutta eipä paluu kovinkaan kummoinen ole. Sitten on DC:n Variksenpelätintä muistuttava Rory, jolla on jotkin sukunsa vanhat kääreitä yllään ja saa niistä supervoimat. Hän lähtee kuitenkin, kun menettää uhrauksen takia kääreensä voimat. Ja mitäpäs Arrow olisi ilman Oliver Queenia. Olin positiivisesti yllättynyt kuinka hienosti sukelletaan Oliverin ajatusten tasolle ja käsitellään, miksi hän tekee tätä. Uusia hahmoja oli niin monta, että pari kertaa ihan häiritse, että ruudulla ei näkynyt Oliveria. Vihreää Nuolta oli mukana hyvin vähän, joka oli ainut ratkaisi, jotta voisimme keskittyä Oliveriin. Veikkaan, että kenellekkään ei tullut yllätyksenä, että vakiohahmoja ei voida heittää pois. Juuri, kun olin iloinen, että Laurel ei ole enään mukana, hän palaa. Kuinka väkinäiseltä ratkaisulta kuullostaa, että toisen universumin Laurel on tullut auttamaan Promehteusta? Jättäkää nyt ne kuolleet hahmot rauhaan!
Pakollisen crossover-jakson lisäksi Flash vilahtaa hyvin nopeasti sarjassa. Viimeisessä jaksossa mukana on sellaisia loistavia vanhoja hahmoja kuten Slade, Kapteeni Boomerang, Nyssa ja Malcolm. Oli eeppistä nähdä jälleen Deathstroke toiminnassa, vaikka nyt hän ei enään kantanut kaunaa Shadon kuolemesta. Sladen ja Oliverin yhteistyössä oli vähän sulateltavaa, mutta kyllä kaksikko oli kiva nähdä liittolaisina. Nyssan ja Talian välistä kinaa olisi ollut kiva nähdä lisää. Yksi tämän tuotantokauden suurimmista pettymyksistä oli Malcolm Merlynin rooli. Hänestä on tullut ehdottomasti yksi suosikkihahmoistani sarjassa ja John Barrowman oikeasti osaa näytellä, jonka takia olin hieman häkeltynyt tämän kohtalosta.
Takaumien pahiksena nähdään itse Ivan Dragon esittämä Konstantin Kovar. Dolph Lundgren onnistui venäläisellä akstentillaan olemaan varsinainen badass. Nyt kun kerran pahiksista puhutaan, on varmaan hyvä kertoa jotain pääpirusta, Prometheuksesta. Kyseessä on Adrian Chase, jolla on mutkikas suunnitelma, kuinka tuhota Oliver Queen ja laittaa Oliver kärsimään. Pahikselle on käsikirjoitettu oikea motiivi ja arvaamaton luonne. Yhden jakson lopussa Chase ajaa autolla takaisin Star Cityyn, poliisit ajavat tietämättöminä ohitse ja rauhoittava musiikki soi taustalla. Upea lopetus jaksolle. Anatoly Knyazev esiintyi jo toisen kauden takaumissa, mutta nyt selviää hänen olevan Venäjän mafian eli Bratvan eräänlainen kapteeni. Anatoly on vakava, mutta oli selvästi myös huumorimiehiä. Viimeisien jaksojen takaumissa hän sanoi näin: ”Maybe drinking before flying not such good idea. Not drink enough? I’dont know.” Tuo vuorosana vaikuttaa enemmänkin Jack Sparrow’n puheilta ja se ei ole huono asia.
Näiden kausien aikana nykyhetken lisäksi olemme päässeet näkemään, mitä Oliverille tapahtui noiden viiden vuoden aikana. Takaumat ovat olleet omasta mielestäni loistavan synkkiä ja paljon vakavahenkisempiä kuin nykyhetken tapahtumat. Takaumat ovat tasaisia ja lopussa ei tule ongelmia asioiden selvittämisessä, jollaista olisi voinut tapahtua eri käsikirjoittajilla. Ensimmäistä kautta lukuunottamattta takaumien ja nykyhetken tapahtumilla on ollut jokin yhteys. Oli Sladen kostonhalu, Alfa- ja Omega-virus, taikuus ja se patsas ja nyt meillä on Bratva ja tappaminen. Ympyrä Oliverin menneisyyden ylle on laskeutunut, mutta ei aivan täydellisesti. Kaikkea ei selitetä. Esimerkiksi Oliverin ja Yao Fein käyttämä väliaikainen tappaminen ja kaulasta painamisen kautta herättäminen jää Oliverin kannalta epäselväksi ja emme tiedä miten hän sen osasi. Häneen käytettiin tätä tekniikkaa ja myöhemmin takaumissa hän osasi käyttää tätä itse. Jossain vaiheessa ajattelin, että takaumat toimisivat jo itsenäisinä elokuvina. Sitten ymmärsin, että aika moni juttu jäisi silloin irtonaiseksi ja hämmentäväksi. Venäjän flashbackeissä nähdään Talia, jonka viittaukset ”sukusalaisuuteen” oli mukava. Yleensähän Talia nähdään ja ylipäätänsä tunnetaan paremmin Ra’s al Ghulin tyttärenä, mutta nyt tämän paikan on ottanut Nyssa al Ghul, joka tunnetaan sarjakuvissa nimellä Nyssa Raatko.
19 jaksossa ei ollut ollenkaan Flashbackia, jota en aluksi huomannut. Kun katsoin seuraavaa jaksoa tajusin, että ei tässäkään ole Bratvan flashbackeja, kun nyt näämme jotain Felicityn ja Oliverin bunkkeriseksiä. Päättelin sitten, että ehkä takaumien kohtauksia ei ollut tarpeeksi, jotta niitä olisi riittänyt tarpeeksi. Tämä näkyy myös viimeisissä jaksoissa, joissa Venäjän tapahtumia on hieman vähemmän.
Kolmannes kausi teki sarjassa selvän muutoksen ja neljännessä kaudessa kaikki muuttui entistä enemmän nykypäivän supersankarileffojen suuntaan. Tämä on harmillista, koska se puree vakavuutta erittäin paljon pois. Tälläisen supersankarimätön katsottua huomaa, että sarja ei ole enään sitä, mitä se oli aikoinaan. Voisi siis sanoa, että ennen oli paremmin. Mukana on ainakin yksi kohtaus, joka muistuttaa hyvin paljon ensimmäisen kauden ensimmäisen jakson kohtausta. Tässä kohtauksessa Oliver taittaa mieheltä niskat, koska ei halua ”kenenkään” tietävän salaisuuttaan. Kaksi viimeistä jaksoa, mutta erityisest viimeine jakso on täydellisyyttä hipova. Sarja ei itsessään kyllä ole täydellisyydestä kuullutkaan, mutta nyt oli poikkeus. Lian Yu -niminen jakso kokoaa monet uudet ja vanhat hahmot taistelemaan Adrian Chasea, pahaa Laurelia, Taliaa ja hänen armeijaansa ja Artemista vastaan. Pahisten kokoonpanoon liittyy myös Digger Harkness eli Kapteeni Boomerang. Loppuratkaisu oli jännittävä.
Taistelukohtaukset ovat onnistuneita ja kohtauksissa, joissa Vihreä Nuoli saapuu paikalle valojen välähteässä pois päältä, on tunnelma juuri kohdillaan. Draamaa on jälleen liikaa ja se usein vain toistaaa itseään poikkeuksia lukuunottamatta. En millään jaksaisi enään kuunnella Oliverin ja Felicityn välisen suhteen draamailua. Rene Ramirezin ja hänen tyttärensä välinen suhde sen sijaan oli mielenkiintoinen
Kiteytettynä Arrow’n viidennes tuotantokausi on positiivinen yllätys ja vie loppuun sen, mitä aloitettiin vuonna 2012. Tiedämme nyt mielenkiintoisen tarinan Oliverin menneisyydestä, mutta tästä huolimatta Nuolen legenda jatkuu vielä. Viimeinen jakso loppui pattitilanteeseen ja jään innolla odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Ketkä selvisivät, mitä tapahtuu Oliverille ja hänen pojalleen ja jatkaako Vihreä Nuoli vielä toimiaan? Miten edetään takaumien kanssa, saavatko nyt hahmot monipuolisemmin takaumia? Näihin kysymyksiin saamme vastaukset kuudennesta tuotantokaudesta, jota odotan pienellä varauksella.
