Uwe Boll on ohjaaja, joka on herättänyt paljon keskustelua ja sanotaan, että Boll on maailman huonoin ohjaaja. Olen nähnyt herralta pari elokuvaa ennen Postalia ja pakkohan se on myöntää, ettei Boll ole mikään lahjakkuus. Etenkin House of the Dead oli suuri loukkaus zombie-elokuvia kohtaan.
Postal, niin kuin lähes poikkeuksetta kaikki Bollin elokuvat, perustuu tietokonepeliin, joka on herättänyt paheksuntaa ympäri maailman ja Postal 2 -pelin myyminen on joissain maissa laissa kiellettyä. Ajatus Postal-elokuvasta on omalla sairaalla tavallaan kutkuttava, vaan mitä onkaan lopputulos.
Dude (mainio Zack Ward) elää kurjaa elämää. Hän on työtön, hän asuu kamalassa kaupungissa nimeltä Paradise ja hänen tuhdisti ylipainoinen vaimonsa pettää häntä. Kun asiat ovat menneet tarpeeksi pieleen, päättää Dude auttaa setäänsä Davea (vielä mainiompi Dave Foley) varastamaan arvokkaita uutuusleluja. He eivät tiedä sitä, että myös terroristit havittelevat näitä leluja. Oman kortensa kekoon tuovat myös Daven perustaman huijauskultin hihhulit, George W. Bush ja Veren Troyer.
Postalin peruslähtökohdat ovat vielä lupaavia ja mahdollistavat, että luvassa olisi vähintään hauska törkykomedia. Törkyinen elokuva toki on, mutta hauska vain paikoitellen. Älynväläyksiä on liian vähän ja tuntuu, että elokuva haluaa ennemminkin loukata kuin olla aidosti hauska. Uwe Bollin kokemattomuus/kyvyttömyys komediaohjaajana paistaa liikaa läpi: Postal on olevinaan sekoitus Monty Pythonin anarkismia ja Troman roskaestetiikkaa ilman kunnollista tajua komedian ajoituksesta, ja ilman täyttä roskan ymmärrystä.
Olisi silti väärin sanoa, että en nauranut elokuvan aikana. Leffassa on potentiaalia ja muutamia todella hauskoja oivalluksia ja etenkin elokuvan lopetus jää positiivisella tavalla mieleen. Postal on kuitenkin aivan liian hapuileva ja ryhditön kokonaisuus, että sitä voisi kutsua millään tavoin eheäksi kokonaisuudeksi. Tällaisenaan se on vain paikoitellen todella hauska roskakomedia, jossa on pienoista kulttituntumaa. Kolme pallukkaa on tälle elokuvalle luultavasti liikaa, mutta kontrasti Bollin muihin teoksiin on valtava, sillä onhan tämä miehen ylivoimaisesti paras elokuva.
