Ranskalais-japanilais -tuotantoa oleva Wasabi liikkuu toiminnan, huumorin ja pienoisen draamankin maastoissa. Ranskalainen kovaotteinen kyttä Hubert (Reno) saa tietää että hänen japanilainen “elämänsä rakkaus” vuosien takaa on kuollut ja Hubert on ainoa perillinen. Ukko matkaa Tokioon hautajaisiin ja saa tietää että hänellä on 19,5 vuotias tytär Yumi. Äijä määrätään holhoojaksi kunnes tytär on täysi-ikäinen. Aikaa tuohon on pari päivää, mutta alkuun sekin tuntuu alkuun pitkältä ajalta. Kohta paljastuu että nainen ei tehnytkään itsemurhaa kuten annetaan ymmärtää. Yakuza-ukot ovat sekaantuneet touhuun ja kohta nämä ovat Yumin perässä. Eipä hätää, Hupert on nyt kehissä.
Primitiiviset työtavat omaavan kytän rooli istuu Renolle kuin valettu. Hahmo tuo hiukan mieleen Clintin ja Moukarimiehen (Sledgehammer) sekoituksen. Ukko on niin cool että oksat pois, mutta samalla totinen kaveri järkkää muille pulmia. No, rapatessa roiskuu. Isä-tytär parivaljakko on hauska, koska henkilöt ovat niin päinvastaisia kuten kunnon kässärissä pitääkin. Tyttö on varsinainen duracelpupu ja Isä enemmänkin totinen torvensoittaja ja maltillinen toiminnan mies. Myös Hubertin työkaveri Maurice tuo oman hauskuutensa leffaan.
Pläjäys on hauska ja huumori viehättää, mutta välillä homma tuntuu vähän pitkäveteiseltä. Toimintaa olisi voinut olla enemmänkin, mutta toisaalta suvantojakin tarvitaan, ehkä vähän vähemmän kuitenkin. Lätyllä voi valita kieleksi ranskan tai dubatun englannin. No, tuotapa ei tarvitse miettiä sillä ainakin itseäni kaikki dubbaus ärsyttää. Ihan ookoo pätkähän tämä on. Leffan nimivalinta on enemmän kuin kummallinen ja sekin kyllä selviää pätkän aikana, hiukan omituiselta se tuntuu silti.
