Clint Eastwood teki vuonna 2006 kaksi elokuvaa toisen maailmansodan loppuvaiheissa käydystä Iwo Jiman taistelusta, Isiemme liput ja Kirjeitä Iwo Jimalta. Elokuvilla ei ole juurikaan muuta yhteistä kuin sen, että ne kertovat tuosta yhdestä ratkaisutaistelusta, joka lukeutuu Tyynenmeren verisimpiin kahakoihin. Molemmat ovat itsenäisiä teoksia.
Isiemme liput kertoo yhden kuuluisimman toisen maailmansodan aikana otetun valokuvan tarinan. Valokuvassahan kuusi merijalkaväen sotilasta pystyttää Yhdysvaltojen lippua. Elokuva kertoo kolmen lipunpystyttäjän tarinan ja sen, kuinka heitä käytettiin Yhdysvaltojen propagandakoneistossa.
Isiemme liput ei kerro itse Iwo Jiman taistelusta, vaikka sitäkin näytetään, vaan tuon kuuluisan lipunpystytyksen jälkeisistä tapahtumista. Kolmea merijalkaväen miestä käytetään hyväksi, jotta Yhdysvaltojen sotakoneisto saisi lisää rahaa. Miehiä kierrätetään ympäri Amerikkaa, piittaamatta siitä tosiasiasta, että koko homma on lavastettu. Tällä on tietenkin vaikutuksia heidän omaan elämäänsä, eikä välttämättä hyvällä tavalla.
Isiemme liput osoittaa mainiosti, kuinka helposti ihmisiä voidaan pyörittää isojen tahojen mielen mukaan sopivilla sankaritarinoilla. Toisen maailmansodan aikana tällaisia propagandaohjelmia on ollut runsaasti, mutta löytyy niitä ihan lähimenneisyydestäkin, kuten vaikka Irakin sodan tiimoilta. Propagandaahan on käytetty aina isompien asioiden eteenpäinviemiseksi piittaamatta yksilöistä.
Mutta ongelmaton ei elokuva ole. Tarinaa viedään oikeastaan kolmella aikatasolla: Iwo Jiman taistelu, Iwo Jiman jälkeiset tapahtumat ja 2000-luku. Tällainen kolmella aikatasolla liikkuminen voi joskus onnistua, mutta Eastwood ei ole onnistunut hyödyntämään hommaa parhaalla mahdollisella tavalla. Jo 2000-luvun tarina jää melko irralliseksi, ja Iwo Jiman taistelua ei käsitellä kovin paljon. Amerikan propagandareissu saadaan toteutettua ihan hyvin.
Iwo Jiman taistelu on sentään toteutettu hienosti. Verta ei säästellä ja sota on rumaa. Elokuva olisi voinut suistua propagandan puolelle, mutta se vaara vältetään hyvin. Sotaelokuva on ollut viime vuodet hieman alamaissa, joten olisikohan näistä Eastwoodin elokuvista nostamaan sotaelokuva pinnalle? Se jää nähtäväksi.
nimimerkki: Ville
