Elokuva sijoittu 1800-luvulle Amerikkaan uudisraivaajien maailmaan. Sotilaslinnakkeessa, joka todellakin sijaitsee jossain hevon kuusessa, oleva miehistö on sijoitettua luuserisakkia, joka ei oikein ole pystynyt sodassa ansioitumaan mitenkään. Eräänä iltana linnakkeelle raahautuu huonossa kunnossa oleva mies joka kertoo oman miehistönsä joutuneen kannibalismin riivaamaksi eksyttyään vuoristoon…
Elokuvan lähtöajatus siitä, kuinka pitkälle täytyy mennä ennenkuin lajitoverin lihaa pistellään poskeen, on kieltämättä sanoisinko herkullinen. Mukaan ängetään myös intiaanien muinainen myytti, jonka mukaan tietenkin syödyn uhrin voimat siirtyvät syöjälle. Ja kun kerran pääsee ihmislihan makuun alkaa vampyyrinomainen riivaus ihmismielen sokkeloissa. Erämaa syö miestä…niinpä!
Housut pois ja Trainspotting elokuvista pinnalle ponnahtanut Robert Carlyle esittää pääpahista, kannibalismin kouriin joutunutta Colghounia. Vastapelurina nähdään Guy Pearce joka muistetaan tänä päivänä loistavista pätkista Memento ja L.A. Confidential. Näyttelijätyö onkin elokuvan kantava voima. Mikä siinä pelastetaan, se aiheen ja tarinan kerronnassa menetetään. Aiheen rankkuuden merkeissä sorrutaan niihin samoihin tyylilajisotkuihin jolloin aiheesta ei oikein saada mitään irti.
Psykologisen piinan sijaan turvaudutaan toimintaan ja veren vuodatukseen. Tämä on elokuvan kannalta erittäin huono asia. Leffan mahdollinen rankka ote menettää mustan huumorin tuomalla kevennyksellä paljon. Kauhuelementtejä sisältävässä tarinassa sorrutaan liikaa turhanpäiväisiin gore-meininkeihin joka myös tekee elokuvalle hallaa.
Visvasirkuksen ja verenvuodatuksen ystäville Erämaa syö miestä varmasti antaa ajoittain elämyksellisiäkin hetkiä. Kokonaisuutena pläjäys on harmittavan ontuva. Hitaampi, totisempi ja osuvampi kerrontatapa olisi varmasti tehnyt ihmeitä. Eat me!
