Thomas Harrisin rikosromaani Uhrilampaat nousi bestselleriksi 1980-luvulla ja herätti elokuvatuottajien mielenkiinnon. Sen tarina oli jatkoa Punainen lohikäärme-romaanille ja nämä esittelivät nerokkaan kannibaali-sarjamurhaajan ja psykiatrinakin toimineen tohtori Hannibal Lecterin. Romaanit saivat inspiraationsa todellisista sarjamurhaajista sekä heidän tekotavoistaan. Ajan saatossa Hannibal Lecteristä on tullut varsin merkittävä ja suosittu hahmo.
Uhrilampaat- elokuva valmistui vuonna 1991 ja oli varsin ylistetty niin yleisön kuin kriitikoidenkin keskuudessa. Ohjaaja Jonathan Demme tarttui projektiin Gene Hackmanin vetäytyessä pois ja osoittautui päteväksi mieheksi tekemään elokuvan, josta on syystäkin muodostunut psykologisten trillereiden todellinen klassikko. Se oli myös kolmas elokuva, joka voitti kaikki viisi tärkeintä Oscar-palkintoa: paras elokuva, miespääosa (Anthony Hopkins), naispääosa (Jodie Foster), ohjaus ja käsikirjoitus.
Tarina kertoo nuoresta FBI-agentiksi kouluttautuvasta Clarice Starlingista (Foster), joka saa tehtäväkseen mennä vankimielisairaalaan haastattelemaan tohtori Hannibal Lecteriä (Hopkins). FBI jäljittää naisia metsästävää, julmaa sarjamurhaajaa Buffalo Billiä (Ted Levine) ja uskoo Lecterin voivan paljastaa miehen henkilöllisyyden. Yllättäen Starlingin ja Lecterin välille kasvaa vahva luottamus ja toverillisuus, mikä saa Lecterin toimaan yhteistyössä, kunhan Starling paljastaa hänelle omia henkilökohtaisia asioitaan omasta elämästään.
Elokuvan avainkohdiksi muodostuvatkin juuri Starlingin ja Lecterin keskustelut ja heidän suhteensa toisiinsa ylipäätään, mikä antaa heidän hahmoilleen suurimman merkityksen elokuvassa. Lecter kuvataan varsin kiehtovana, charmikkaana, sivistyneenä ja kaikin puolin älykkäänä persoonana, joka osaa manipuloida ihmistä. Starling taas on vahva, itsenäinen nainen, joka yrittää päästä yli omista traumoistaan puhumalla Lecterille sekä yrittämällä pelastaa Buffalo Billin viimeisimmän vangittuna olevan uhrin. Foster sekä Hopkins ovat tosiaan täydellisiä rooleissaan, koska ymmärsivät hyvin hahmojen varsinaisen perusajatuksen. Jo pelkästään heidän takia elokuva kannattaa katsoa.
Uhrilampaat on suorastaan malliesimerkki moniulotteisen ja vahvan psykologisen jännitteen omaavasta kauhutrilleristä. Elokuvan jotkut kohtaukset ovat väkivaltaisia ja raakoja, varsinkin Lecterin pako. Elokuvan kerronnassa on paljon vahvaa psykologista jännitettä, kauhua sekä synkkää tunnelmaa, mitä yritetään lisätä vielä tarkentamalla tiettyjä yksityiskohtauksia kohtauksissa. Elokuvan käsikirjoitus on kaikin puolin älykäs ja se antaakin hahmojen kehitykselle, juonen syvenemiselle ja jännitteen kasvamiselle sopivasti tilaa. Lisäksi elokuva välttää liiallisia ylilyöntejä, mikä lisää uskottavuutta tapahtumiin.
Tämä elokuva on oivallinen valinta kaikille älykkäille ja sivistyneille aikuiskatsojille, jotka haluavat jännitys- tai kauhuelokuvalta enemmän ajatuksia herättävää sisältöä.
