Hai on ympäri vuorokauden toimiva hammastehdas mikä syö asioita. Isoimmat niistä voivat olla ihmisille vaarallisia. Mustekalat ovat viimeisen päälle omituisia elukoita joilla on paljon lonkeroita. Erityisen iso sellainen on Kraken. Huomattava on myös se että The Asylum ei ole ainoa kalkkunaelokuvia tuottava lafka, sillä nyt käsittelyssä oleva [I]Sharktopus[/I] on New Horizons Pictures-firman tuotosta ja sen hirviönä on hain ja jättiläismustekalan risteytys!
Hyvin heppoisassa juonessa huippusalainen haimustekala karkaa luojiensa hallinnasta ja otuksen kehityksestä vastaava hullu tiedemies Nathan Sands (Eric Roberts) ja tämän tytär Nicole (Sara Malakul Lane) lähtevät jahtiin ja apuun rekrytoidaan vähemmän hyvän asenteen omaava Andy Flynn (Kerem Bursin) jonka taitolista on vakuuttava. Luonnollisesti haimustekala (Sharktopus on hauskempi sana.) sulloo ison määrän tarpeettomia statisteja kitaansa. Mike MacLeanin käsikirjoitus on täynnä mielettömän typeriä käänteitä, aivottomia henkilöhahmoja ja hölmöyttä. Declan O’Brienin ohjaus on samaa sarjaa ja on erittäin vaikea olla huomaamatta valtavaa itseironian tajua. Ilmiselvästi tekijät ovat tienneet alusta alkaen tekevänsä puhdasta roskaa puolitrooppisessa miljöössä ja ottaneet tehtävänsä suunnattoman rennolla asenteella. Gallopavo-mittari päästää korvia huumaavan rätinän siipikarja-aaltojen iskeytyessä kimppuun.
Koska elokuvan lähtökohta ei lupaa muuta kuin U.s. Prime-luokan kalkkunaelokuvaa ja suureksi ilokseni on sanottava että se myös toimittaa sitä. Erikoistehosteet ovat nautittavan kömpelöitä ja niitä on paljon, maisemat ovat kauniita (monessa mielessä) ja meno on täydellisen hoopoa. Tämä elokuva todistaa kalkkunaelokuvan elävän, voivan hyvin ja sopeutuvan aikaansa.
Eric Roberts on elokuvan niljainen tiedemies, Sara Malakul Lane se eettisempi tiedemies ja Kerem Bursin ei ole kovinkaan uskottava sen jalkatyön hoitavana persoonana. Muuhun näyttelijäkaartiin ei paljoakaan voi kiinnittää huomiota, sillä sen tehtävä on pääasiassa joutua syödyksi, joskin Ralph Garman piraattiaseman DJ:nä herättää hilpeyttä.
Tämä elokuva on täydellisen puhdas kalkkunaelokuva ja sen tekijät ovat tienneet tekevänsä kalkkunaelokuvaa. Doping-aineiden nautinta on erittäin suositeltavaa hupiarvon tehostamiseksi. Suomeksi sanoen Roger Corman ei ole menettänyt taitojaan rehellisen moskan tuottajana.
