Julie Wardh (Edwige Fenech) joutuu murhaajan silmätikuksi. Epäiltyjä on kolme: Julien aviomies Neil (Alberto de Mendoza), sadistinen ex-rakastaja Jean (Ivan Rassimov) tai parhaan ystävän, Carolin (Conchita Airoldi) serkku George (George Hilton). Jep – luvassa on tyyli- ja sisältöpuhdasta keltaleffaa missä juoni ei käy kovinkaan paljoa järkeen, mutta siinä on kirkkaan punaista valtimoverta, kikkailevaa kameratyötä ja paljasta pintaa.
Sergio Martino ohjailee juuri niin keltaisen elokuvan kuin mahdollista. Se myös tarkoittaa sitä että tyyli menee juonen edelle, mutta onneksi tyyliä on tarpeeksi ja käsikirjoituksessakin on muutamia oivalluksia. Paitsi murhaajassa jolla on taas mustat nahkahanskat ja aseena partaveitsi.
Edwige Fenech on varsinaista herkkua silmille, joskin hahmo jää harmillisen ohueksi giallon sankarittareksi jonka menneisyydessä on niljakkeita ja nykyhetkessä vaanii murhaaja. George Hilton, Ivan Rassimov ja Alberto de Mendoza kilpailevat keskenään niljaisuudessa ja lipevyydessä, joskin Rassimov voittaa kyseisen kisan. Muita rooleja ei paljoakaan ehdi huomaamaan, mutta genren vaatimukset tietäen Emilio Foriscot luo nautinnollisen pimeitä ja kauniita kuvia näkyviin. Lisäksi Nora Orlandi säveltää aika jämäkän musiikin.
Juoni on melkoista sekametelisoppaa, mutta kuvasto ja veriläträys on kohdillaan ja käänteet piristävät kaavaa. Valitettavasti ne käänteet tulevat aivan liian myöhäisessä vaiheessa, mutta onneksi ne ovat siellä. Genrensä puhdas edustaja.
