Rapulaiva [I]Harbinger[/I] kapteeni Graffin (Lance Henriksen) alaisuudessa on tieteellisellä sivutehtävällä ja kalastaa esiin jäisen reliktin Alaskan vesillä. Avaruudesta aikoja sitten saapunut relikti sisältää jo valmiiksi sitkaita eliöitä ja hankalat olot ovat vain tehneet ne vihaisiksi. Kyseessä on kauhuelokuva ja ohjaajan penkillä istuu efektimaakari Alec Gillis, joten käsikirjoitus on pelkkä tekosyy näyttää fyysisten efektien voimaa.
Lähtökohta on rehellisesti pihistetty eräästä Juha Puusepän tehosteklassikosta ja muutenkin kaikki ratkaisut ovat genren vakiokamaa ja hienovaraisia viittauksia genren suurteoksiin. Omalaatuisuuden puute ei kuitenkaan haittaa, sillä lähtökohta tuodaan nopeasti esille, siihen lisätään hieman inhimillistä konfliktia ja sen jälkeen efektiryhmä saa vapaat kädet luoda verisiä kuolinkohtauksia ja käyttää kaikkia tehokeinoja joita genreen mahtuu ja groteskit ököt ovat yksi niistä ja niiden lähtökohta ei ole täysin höhlä.
Lance Henriksen on kivikova kapteeni rapupaatissa ja tämän miehistössä on karkeita ukkoja ja sitkasta naisväkeä. Näljäinen tutkijakijo Stephen (Matt Winston) demonstroi kokovartaloinfektiota ja suolalla parkitut merimiehet puhuvat karheasti.
Koska efektimies on koko ruljanssin takapiru ovat tehosteet luonnollisesti erinomaisia ja inhoja. Pääjakso [I]Tardigrada[/I] saa aikaan melkoisen äksyjä näkyjä ja Gillis todellakin osaa tuoda ne esiin dramaattisesti tehokkaimmalla tavalla.
Kokonaisuutena [I]Harbinger Down[/I] on kaikkea muuta kuin omalaatuinen, mutta sen tekijät ovat tienneet täsmälleen mitä genreä ovat tehneet ja tehneet juuri sen. Tämä on puhdasta kauhuviihdettä koko rahalla ja sellainen maistuu aina.
