Elokuvassa kuskataan lasti Coorsia sellaiseen paikkaan missä sitä ei saa olla. Kaljan kuskaa rekkakuski nimeltään Bandit (Burt Reynolds) ja tämän apuri on Cledus (Jerry Reed). Kyytiin loikkaa myös pakomatkalla oleva morsian Carrie (Sally Field) ja Texasista asti perässä roikkuu sheriffi Buford T. Justice (Jackie Gleason). Takaa-ajoa on siis luvassa olan takaa. Ja kantrimusiikkia. Ja typeriä punaniskajepareita. Ja romuttuvia autoja. Ja kapakkatappeluita. Ja puhdasta hupimeininkiä kaikkien edellä mainittujen piirteiden säestyksenä.
Hal Needhamin ohjastelema vauhtikomedia on vain kahta asiaa: vauhtia ja komediaa. On siinä hieman romantiikkaakin kerronta-ajan täytteenä, vaikka jälkimmäinen hieman harmittavasti nakertaa silkkaa naurumekkalaa. Käsikirjoitus on useiden kokkien väsäämä soppa ja juoni on pelkkä tekosyy koheltaa ja kaahata Sywässä Etelässä ja niin myös tehdään.
Burt Reynolds vetää sympaattisen pääroolin elokuvan toisessa nimiroolissa, sillä hän on Konna – leveilevä jenkki jolla on stetson, silkkipaita, Pontiac Trans Am ja rento asenne elämää ja lakeja kohtaan. Sympaattinen ketku jolla on ystäviä kaikkialla. Jerry Reed antaa elokuvaan puhtaan punaniskan joka heittää mukavalla aksentilla rekkakuskislangia, höpisee rumalle koiralle ja hoitaa sen varsinaisen rekkakuskauksen. Hän myös lurittelee elokuvaan iskevän kantrilaulun. Sally Field karkumatkalla olevana morsiamena jää hieman ohueksi, mutta koska kyseessä on varsin ohuiden hahmojen elokuva ei se haittaa yhtään. Hänessä silmä lepää ja hän ei ärsytä.
Kolme sympaattista hahmoa typeriä punaniskajepareita vastaan ei luo riittävän voimakasta henkilökohtaista konfliktia ja sen puutteen paikkaamiseksi Jackie Gleason tekee töitä suunnattomin hartiavoimin. Jo ensimmäisestä sekunnista tulee ilmi että Buford T. Justice on kivikova Sywän Etelän punaniskasheriffi joka suhtautuu kaikkiin mahdollisiin rikkeisiin henkilökohtaisina herjauksina ja hän ei kiinnitä paskankaan vertaa huomiota toimivalta-alueiden tapaisiin byrokraattisiin hienouksiin. Hän heittää junttiaksentillaan uskomatonta läppää ja kohelluksesta huolimatta pysyy koko ajan elävänä uhkana ja antaa revittelevine maneereineen mahtavaa kontrastia elokuvan sankarillisemmille hahmoille. Hän ruumiillistaa elokuvan toisen nimihahmon silkalla voimalla ja kovasti mietin millainen on siirapissa grillattu kankku…
Käsikirjoitus on aika risaa tekoa ja hahmot ohuita, mutta silkka takaa-ajojen meininki, lämmin huumori ja punaniskajenkkilästä huokuva elinvoima antaa Konnasta ja Koukusta kertovaa elokuvaan ikiaikaista viehätysvoimaa. Se on hyvä juttu ja elokuvan jättämä hyvä mieli on vielä parempi asia. Erittäin puhdasta viihdettä.
[I]”I’m gonna barbeque yo’ ass in molasses! “[/I]
