Kummaa kyllä, nykypäivän nainen ei suostu enää pysymään vanhassa lestissään ravaamassa pyykkituvan ja keittiön väliä päätarkoituksenaan miehensä palveleminen. Naiset haluavat luoda oman työuran ja väkisinhän siinä miespoloinen tahtoo jäädä vaille huomiota. Nehän jyrää meitin, sanoisi karskimpikin mansen mies!
Tähän hämmästyttävän epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen tuo toivonvaloa Frank Ozin uusin ohjaustyö Stepfordin naiset. Tässä leffassa miehillä on hyvät oltavat, sillä uranaisia vaimoikseen erehtymään ottaneet äijänretaleet ovat löytäneet Stepford nimisen kaupungin, jossa avio-ongelmat on ratkaistu hyvin yksinkertaisesti eli otettu uusin teknologia riutuvan mieskulttuurin avuksi. Muutaman piirilevyn ja kaukosäätimen avulla toivottomimmastakin vaimokkeesta saadaan muokattua miestä palveleva seksipommi, joka ei häiritse miehensä tärkeitä harrastuksia kuten esimerkiksi videopelien pelaamista. Eläköön tiede ja teknologia!
Valitettavasti toistaiseksi on tyytyminen vain elokuvan luomiin haavekuviin, mutta onhan sitä siinäkin yhden illan piristykseksi. Stepfordin naisten perusidea on erinomainen ja alun satiirimainen komedia uppoaakin todella hyvin. Valitettavasti läheskään kaikkea potentiaalia ei osata hyödyntää, vaan loppua kohden komediaa on enää minimaalisesti leffan kääntyessä lähinnä draaman ja jopa trillerin puolelle. Aivan puhtaana komediana elokuva olisi toiminut paljon paremmin kuin nyt. Tällaisenaan Stepfordin naiset oli hyvin epätasainen tekele. Muutaman erittäin hauskan kohtauksen vastapainoksi elokuvassa on aivan liikaa tylsiä ja kankeita pätkiä.
Nimekkäästä näyttelijäkaartista hieman yllättäen Glenn Close vetää pisteet kotiin ylipirteänä naisjoukon johtohahmona. Closea olisi toivonut näkevänsä enemmänkin, sillä hänen roolihahmonsa oli ehdottomasti koko elokuvan sielu ja sydän. Nicole Kidman on yllättävän arkisen oloinen tapaus tässä leffassa ja Matthew Broderick taas totutun hajuton, väritön ja mauton.
Kaiken kukkuraksi niin huonostihan niille miehille tietysti lopulta tässäkin elokuvassa käy. Eivät jää miehet voitolle enää edes valkokankaalla. Jahas, mutta nyt on kyllä pakko lopettaa tämä arvostelun kirjoittaminen. Avopuolisoni saapui nimittäin kotiin ja tiuskii jotain viemättömistä roskapusseista. “Kyllä, kyllä! Tullaan rakas…”
