Max Cohen (Sean Gullette) on matematiikkanero. Hän etsii jotain suurta, numeroilla esitettävää totuutta. Numerot kieppuvat, selvittävät, muodostavat kuvioita ja ajavat kaavoina huulluuteen. Ympyrä ja kuviot ovat yksinkertainen sisäistää, sillä niiden sisältö näkyy, mutta numeroissa on voimaa. Sol (Mark Margolis) ehkä löysi samaa, mutta jätti asian tutkimisen sikseen. Mitä moinen 216:n luvun sisältää? Ketkä siitä ovat kiinnostuneita ja mikä on syynä paheneviin päänsärkyihin?
Darren Aronofsky ja Sean Gullette löivät päät yhteen ja lopputulos on yhdistelmä irrationaalista paranoiaa, numerologiaa, kirskuvaa ääniraitaa, riehakkaan rajua kuvausta, trepanointia ja hillittömyyttä. Tarina sisältää suuria tieteellisiä ideoita, mutta ne esitetään raastavana, metafyysisenä umpikujana ja silkkana piittaamattomuutena.
Sean Gullette hoitaa työnsä nerouden hinnan maksavana Maxina toimivasti, ja Mark Margolis tämän yrmeänä opettajana/neuvojana on karkea ja lämmin kokemuksen ääni. Nämä ovatkin ne ainoat todelliset tai merkitykselliset henkilöt vaikka siitä luvusta ovat kiinnostuneita muutkin ja kaikki omista asiayhetyksistä, jotka ovat sisältö.
Kokonaisuus on kieppuva, vaappuva, epäsäännöllinen ja kronologialtaan syklisen ja lineaarisen rajoilla. Puhtaasti taiteellinen elokuva raskaista aiheista ja villi kerronta naamioi ohuet henkilöt, epäloogisen juonen ja vihjailun. Silti tässä vaaditaan viisautta ja erään ihmisen luku on laskettavissa.
