Usein b-luokan elokuvien mestariksi kutsuttu Roger Corman tehtaili 50- ja 60-luvun taitteessa liudan Edgard Allan Poen teksteihin perustuvia halppiskauhuelokuvia. Ne perustuivat alkuperäisteksteihin löysästi, joskus lähinnä vain nimen perusteella. Mies vahakabinetissa jäi sarjan viimeiseksi ja joidenkin mielestä myös parhaaksi teokseksi. Elokuva tuotettiin poikkeuksellisesti Iso-Britanniassa, ja siitä voikin löytää samaa rosoista kauneutta kuin monista Hammer-yhtiön elokuvista.
Elokuva alkaa kun aatelismies Verden Fell (Vincent Price) saattaa vaimonsa Ligeian arkussa hautaan. Hän kuitenkin toteaa, että ei hänen vaimonsa ole kuollut, lepäilee vain. Myöhemmin hän tutustuu Lady Rowenaniin (Elizabeth Shepherd) ja he menevät naimisiin. Kuolleen Ligeian muisto tuntuu kuitenkin vainoavan heitä. Verden Fellin linnassa niin esineet kuin talon musta kissa alkavat käyttäytyä selittämättömästi.
Vaikka Mies vahakabinetissa väännettiin luultavasti suhteellisen halvalla ja nopeasti, kaikesta paistaa läpi selvä kunnianhimo. Alkupuoli onkin kauttaaltaan hienoa tunnelman kehittelyä. Cormanin ohjaustyyli on rentoa, mutta säilyttää silti goottimaisen arvokkuutensa. Elokuva on myös visuaalisesti kaunis sillä tällä kertaa Corman käytti studiolavasteiden sijaan oikeita kuvauspaikkoja. Välillä on vaikea sanoa kuinka tiedostavaa elokuvan selvä humoristisuus on, mutta eipä tuolla niin väliä ole…
Elokuva on silti odotetusti hieman epätasainen. Puolessa välissä juttu alkaa junnata paikallaan ja toistaa itseään. Viimeisessä kolmanneksessa kauhuelementit lisääntyvät ja juttu käy kokoajan hämärämmäksi. Käsikirjoitus on loppua kohden kenties hieman tolkuton ja sekava. Corman tuntuu kuitenkin yhdistelleen elokuvassaan vanhanajan goottielementtejä 60-luvun psykedeelisiin vaikutteisiin ja näin katsottuna monet ratkaisut toimivat hyvin.
Elokuvan näyttelytyö on kauttaaltaan hyvää, mutta pääroolia esittävä Vincent Price on silti pakko mainita erikseen. Hänen suorituksensa on yliampuvuudessaan ja dramaattisuudessaan aito ja koskettava. Mustilla laseilla sonnustautunutta Vincentia ei muutenkaan paljon tyylikkäämmäksi mennä!
Kokonaisuutena Mies vahakabinetissa on viihdyttävä ja koskettava kauhuelokuva. Puutteita voi löytää paljon, mutta loppujen lopuksi nekin ovat osa rainan viehätystä. Elokuva on kestänyt aikaa hyvin ja on mielestäni väkevämpi ja hyytävämpi, kuin tusina nykyajan kauhuelokuvia.
