Alkunäytös:
Auto seisoo parkissa. Kaksi nuorta istuu autossa ja ilmeisesti treenaa nuolemisen MM-kisoihin. Sitten kuuluu kolinaa. Poitsu päättää olla sankarillinen ja pomppaa ulkoilmaan.
– Markku, siekö siellä ulkosalla kolisuttelet?
Hiljaisuus.
– Voi ei tää oo hauskaa, meidän kutemissessio meni nyt ihan mönkkikseen… hitsipilli… aaargh!
Ja siitä se sitten alkaa. Nimittäin Cherry Falls eli kotoisammalla kielellä Neitsytjahti. Puolitoistatuntinen tiettyjen jo nähtyjen kikkojen kierrätystä siis.
Käsikirjoittaja Ken Selden ei ole lähtenyt tekemään mitään hurjia juonikuvioita, vaan on selvästi ajatellut, että kun teräaseet tarpeeksi heiluvat, niin homma skulaa. Varsinkin kun höysteenä tutuille poluille on Brittany Murphy söpöine katseineen ja ehkä kornein oivallus kauhuelokuvan historiassa.
Miljöönä toimii tuppukylän koulu, jossa fileroijamestari aloittaa riehumisensa. Muutamassa päivässä ruumishuoneelle kertyy iso kasa teinixruumiita, ja sekös paikallista sheriffi Markenia huolestuttaa. Hän tekee särmänä miehenä johtopäätöksen, että kaupungissa riehuu oikein Neitsytmurhaaja. Jottei homma jäisi siihen, hän myös tiedottaa asiasta ja saa paikalliset opiskelijat järjestämään seksibileet siinä toivossa, että hullu murhaaja säästäisi heidät. Ouraittinen…
Murhaajakandidaatteja on muutama. Teloittajasta näytetään vain vilahdus punaisista kynsistä, ei enempää. Loppu jää kauttaaltaan kehnojen näyttelijäsuoritusten varaan. Pääosan varastanut Brittany Murphy kulkee murhaajan tähtäimessä ja esittelee kameralle suuria silmiään. Välillä katse on turhankin ymmyrkäinen. Jay Mohria ja Michael Biehniä ei ruutuun oikein kunnolla päästetäkään.
Neitsytjahti on tyhmänpuoleinen teinikauhis, jota katsotaan vain siksi, että nuoriso haluaa aihetta säikkymiseen ja/tai nähdä neitsyitä sessioissaan. Kumpaakaan ei tosin nähdä. Tyhmien teinien määrä lienee rajoittamaton tässä genressä. Kaiken kruunaa DJ Qualls, joka joutuu jälleen esittämään säälittävää sivuosapoikapoloa. Ei kateeksi käy.
