Allekirjoittaneelle on muodostunut sellainen vaikutelma että 1970-luvun alussa kauhuelokuva pääsi irti wanhasta Universal-painolastista ja alkoi mennä puhtaasti brutaaliin suuntaan. Pete Walker ohjastelee ja käsikirjoittaa David McGillivrayn kanssa peribrittiläisen meiningin kauhustelua mistä akateemisemmat katselijat voivat löytää feministisen argumentin.
Juoni kuvaa pohjimmiltaan kahta sukupolvea samasta perheestä jonka nimi on Yates ja on aika sekopäinen. Patriarkka Edmund (Rupert Davies) on isosti tossun alla ja vaimo Dorothy (Sheila Keith) pitää matriarkaattia pystyssä. Sukuharrasteena on kannibalismi ja se tietysti edellyttää murhaa. Mielenkiintoisesti leffan naishahmot ovat aggressiivisia ja dominoivia, paljon kivaa brittienglantia kuuluu ja vaikka kuvallinen ilme ei ole erityisemmän loistelias siinä on muutamia visuaalisesti erinomaisia kohtauksia.
Rupert Davies on tossun alle tallottu ukko ja Sheila Keith on aika sekopäinen matriarkka jonka suvun naisväki on yhtä ilkeästä puusta veistynyttä. Roolitukset toimivat siis leffan edellyttämällä tasolla, mutta mitään elämää suurempaa ei pidä odottaa.
Lotrausleffana esiintyvä leffa sisältää aika vähän varsinaista asiaa, joten siltä osin pettymys on luvassa, mutta tunnelma on tyly. Lotrausleffaksi liian vähän asiaa ja puhtaaksi kauhuleffaksi leffassa on liian vähän kauhutunnelmaa. Onneksi Pete Walker on tiennyt mitä on lähtenyt tekemään, joten ripellysräpellyksestä ei ole kyse.
