Simpsonit on amerikkalainen humoristinen animaatiosarja, joka on vuosien saatossa tullut tutuksi monessa maanosassa. Tuotantokausia on jo yli toistakymmentä, ja niiden taso vaihtelee melko roimasti. Simpsonit: 4. tuotantokausi kuuluu kuitenkin niihin ikimuistettavimpiin ja legendaarisimpiin kausiin, joissa huumoria piisaa tuutin täydeltä.
Sarja kertoo Springfieldissä asuvasta perheestä, Simpsoneista. Perheeseen kuuluu Homer-isä (Dan Castellaneta), Marge-äiti (Julie Kavner), lapset Bart (Nancy Cartwright), Lisa (Yerdlay Smith) ja Maggie-vauva (ei ääninäyttelijää) sekä tällä tuotantokaudella melko vähän huomiota saavat Pukin Pikku Apuri-koira ja Snowball II-kissa. Perheenjäsenet ovat luonteiltaan todella poikkeavaa sorttia, joten kaikille löytyy varmasti oma mielihahmonsa. Ja koska myös muut Springfieldin asukkaat ovat persooniltaan värikkäitä, jaksaa Simpsonit: 4. tuotantokautta katsoa vielä monta kertaa ensimmäisen katselukerran jälkeen. Yleensä jaksoissa pääosassa ovat itse Simpsonit, mutta tällä tuotantokaudella tilaa saa myös vähä-älyisenä, joka tilanteeseen hyvin sopimattomia, välillä jopa noloja (ja hauskoja) huomautuksia heittelevä Ralph Wiggum (Nancy Cartwright), josta saadaan yllättävänkin paljon sympatiaa irti.
Ääninäyttely on jotain todella maagista, sillä vaikka näyttelijöitä on hahmoihin verrattuna melko vähän, jokaiselle hahmolle onnistutaan luomaan omaperäinen ja luonteeseen kuin nyrkki silmään sopiva ääni. Julie Kavner on juuri sopiva valinta ääninäyttelemään Margea, Selmaa ja Pattya, koska kaikki nämä edellämainitut hahmot kuuluvat samaan perheeseen. Kavnerin karkea ääni sopii mainiosti sekä epäröivälle ja varovaiselle Margelle että tupakoiville ja siistittömille Pattylle ja Selmalle. Hank Azaria ääninäyttelee pääasiassa sivuhahmoja, mutta tekee sen homman hyvin. Moe Zyslak, Carl Carlson ja Apu Nahasapeemapetilon ovat kaikki Azarian hamoja, mutteivät edes kuulosta samanlaisilta. Dan Castellaneta tulkitsee suosikkihahmoani Homeria todella hyvin, eikä siihen hommaan olisi parempaa miestä saatukaan. Castellaneta hallitsee upeasti sekä Homerin “D`oh!” -huudahdukset että koomiset kiljunnat.
Jaksot ovat kaikinpuolin hyviä, mutta kunnolla vauhtiin päästään vasta viidennessä jaksossa eli [I]Treehouse of Horror III[/i]:ssa, jossa nähtävillä on mm. King Kong -parodia. Selma`s Choise -jakso esittelee vähän fyysisempää huumoria, eli naamanvääntelyä, ja on sinänsä ihan hyvä nähdä vähän pöljempää huumoria älykkään sellaisen joukossa. Naurumekkalan keskelle on tajuttu lisätä myös yksi vähän rauhallisempi jakso, Lisa`s First Word, jossa Maggie-vauva on tärkeämmässä osassa kuin muut perheenjäsenet.
On ilo huomata, että Simpsonit: 4. tuotantokausi puree kaikenikäisiin todella tehokkaasti. Huumori on sekä helposti tajuttavaa että älykkästä, ja se sisältää paljon tehokasta yhteiskuntakritiikkiä, jota kuitenkin käsitellään niin ettei se tunnu päälleliimatulta. Kuoren alla piilee myös pieniä moraaliopetuksia, joita melkein jokaisen jakson lopusta voi bongata, mutta ne sulautuvat juoneen niin hyvin etteivät kaikki katsojat niitä edes huomaa. Piirrosjälki nyt ei ole mitään parasta laatua, sillä se on uudempiin tuotantokausiin verrattuna paljon alkeellisempaa, mikä saattaa häiritä joitakin katsojia. Ihan täysiä pisteitä Simpsonit: 4. tuotantokausi ei ansaitse, mutta viihdyttävyyden takaan.
