Vuonna 1953 ilmestyi valkokankaalle eriskummallinen ja hupaisa parivaljakko Pekka Puupää ja Pätkä. Ensimmäinen leffa oli nimeltään yksinkertaisesti “Pekka Puupää”. Se oli suuri yleisömenestys ja sille alettiin heti suunnitella jatko-osia. Vuoteen 1960 mennessä oli jo ilmestynyt 12 Puupää-elokuvaa ja Armand Lohikoski oli ohjannut elokuvista 11. Ensimmäisen elokuvan ohjauksesta vastasi Ville Salminen.
Vuonna 1960 Lohikoski esitteli tuottaja Toivo Särkälle uuden ideansa elokuvasta “Pekka ja Pätkä politiikan pyörteissä”, johon hän oli jo laatinut käsikirjoitusluonnoksen. Elokuvassa herrat lähtisivät mukaan politiikkaan ja perustaisivat Puupäiden Puolueen. Särkkä ei kuitenkaan lämmennyt idealle, koska huumori oli hänen mielestään sopimatonta ja yhteiskuntaa halventavaa. Tämän vuoksi Särkkä syrjäytti Lohikosken ohjaajan pallilta ja otti mukaan kuvioihin Reino Helismaan laatimaan käsikirjoituksen ja Aarne Tarkaksen ohjaamaan elokuvan. Tarkashan oli aiemmin mm. käsikirjoittanut yhdessä Matti Kassilan kanssa loistavan Radio tekee murron -elokuvan.
Elokuvan juoni on tällä kertaa seuraavanlainen: Pekka ja Pätkä livistävät tiskauspuuhista osallistuakseen television tietokilpailuun. Herrat sattuvat ihan vahingossa voittamaan kyseisen kilpailun, mutta kun Justiina näkee heidät televisiossa hän ryntää välittömästi TV-studiolle ja raahaa kaverukset kotiin ennen kuin heille ehditään luovuttaa palkintorahoja. Myöhemmin herrat menevät Toivo Mäkelän esittämän hullun tiedemiehen luo luettuaan lehdestä, että hänellä on kone joka kertoo mihin ammattiin ihminen parhaiten soveltuu. Pekan ja Pätkän kohdalla kone kertoo heillä olevan loistava tulevaisuus neekereinä. Ja eipä sitten muuta kuin lankkia naamaan ja töihin…
Elokuvan nimi juontuu siitä, että valmistumisaikanaan toimittajia kutsuttiin yleisesti nimellä “sanomalehtineekeri”. Neekeriteeman vuoksi elokuvaa onkin myöhemmin syytetty rasismista. Elokuva esittelee myös tuohon aikaan uusia muoti-ilmiöitä, sillä televisio ja tietokilpailut olivat vielä melko tuoreita juttuja Suomessa.
Elokuvan juoni ei ole mitenkään erikoinen, mutta Esa Pakarinen ja Masa Niemi tekevät jälleen muiden Puupää-elokuvien tapaan hauskat roolit. Tällä kertaa myös talonmies Pikkaraisen roolista on tehty muita sarjan elokuvia näkyvämpi. Siiri Angerkoski loistaa kuten aina, ja sivuosissakin nähdään mielenkiintoisia näyttelijöitä (mm. Leo Jokela, Leo Lastumäki ja Pentti Irjala). Tarkaksen ohjaus on ihan mukiin menevää, vaikka on herralta parempiakin ohjauksia nähty.
Pekka ja Pätkä -elokuvat olivat 50-luvulla erittäin suosittuja ja sarjaa olisi varmasti jatkettu tämänkin elokuvan jälkeen mikäli Masa Niemi ei olisi riistänyt itseltään henkeä vain hieman elokuvan valmistumisen jälkeen. Tämä tragedia päätti Puupää-elokuvien sarjan pitkäksi toviksi, kunnes 1980-luvulla eräs porilainen elokuvantekijä nimeltä Visa Mäkinen herätti hahmot jälleen henkiin, mutta eipä siitä tällä kertaa sen enempää…
Kaiken kaikkiaan “Pekka ja Pätkä neekereinä” on mielestäni ihan hauska ja kelpo päätös Puupää-elokuvien sarjalle. Elokuva tosin jäi yleisömenestyksensä osalta sarjan heikoimmaksi osaksi. Tämä saattoi olla Masa Niemen itsemurhan ohella osasyy elokuvasarjan päättymiseen. Lopuksi vielä pari suositusta kirjallisuudesta. Kannattaa nimittäin tutustua Arto Pietilän kirjoittamaan kirjaan “Pätkä – kirja näyttelijä Masa Niemestä.” Myös Maarit Niiniluodon kirja “Esa Pakarinen: hanuri ja hattu” on tutustumisen arvoinen teos.
