Ohjaaja Sam Mendes tunnetaan parhaiten Oscar-voittaja American Beauty ohjaajana. Ei niin tarkasti elokuvamaailmaa seuraavat tunnistavat miehen uusimpien Bond -leffojen tuotannosta, mutta tuskin kukaan muistaa häntä Revolutionary Roadin tekijänä. Monet jopa unohtavat Leonardo DiCaprion ja Kate Winsletin huikeat roolit tästä elokuvasta. Revolutionary Road on tunnepohjaltaan monipuolinen, elokuvana mestarillinen, ja malli esimerkki unohdetusta elokuvien timantista, joka ei saa ansaitsemaansa huomiota.
Revolutionary Road kertoo pariskunnasta jotka ovat kyllästyneet arkiseen elämäntapaansa 1950 luvun Amerikassa. Vaikka heillä onkin huolehdittavanaan kaksi lasta, he päättävät lähteä ulkomaille jahtaamaan haaveiksi jääneitä unelmiaan. Suunnitelmat saavat mutkia matkaan, jotka voivat jopa erottaa tämän kauniin parin.
Leonardo DiCpario ja Kate winslet antavat huikeat roolityöt tässä unohtumattomassa elokuvassa. Varsinkin DiCaprio osoittaa jälleen kerran miksi hän on yksi aikamme suurimmista talenteista näyttelemisen saralla. Hänen hahmonsa tunteet ja persoonallisuuden piirteet ovat monimutkaisia, mutta DiCaprio välittää sen katsojan nähtäväksi jäätävällä suorituksellaan. Hän on virheetön roolissaan. Ja kerrankin en nähnyt DiCaprion näyttelemässä hahmossa DiCapriota vaan hänen esittämänsä ihmisen, jolla on tunteita, unelmia ja velvollisuuksia jotka voivat myös ajaa hänet ahdingon partaalle. Kate Winslet on myöskin unohtumaton, Leon haaveilevana vaimona. Hänen hahmonsa on herkkä mutta vahva ja sen Winslet myös tuo sähköisesti esiin.
Yksi elokuvan suurimmista vahvuuksista on sen hidas tempo. Kerrankin on mukava nähdä, että elokuvalla ei ole kiire mihinkään, vaan se antaa tarinan ja sen hahmot luonnolisesti kasvaa elokuvan sisällä. Elokuva on tarkoituksellisesti hidas, ja juuri tämän piirteen takia se iskostuu katsojaan pysäyttävällä tavalla. Riidat, rakkauden osoitukset ja keskustelut ystävien kanssa, tuntuvat aidoilta juuri tämän rauhallisuuden johdosta. Asiaa auttaa vielä suuresti mahtipontiset näyttelijänsuoritukset, jotka painuvat mieleen luonnollisen realismin takia. Mitään ei olla kiirehditty, vaan kaikki tapahtuu luonnollisen vakaasti.
Michael Shannon näyttää myös rautaisella näyttelemisellään, miksi hän on arvostettu persoona Hollywoodissa. Hänen hahmollaan ei ole kuin vajaa 15 minuuttia aikaa kehittyä ja esittäytyä, mutta silti hän antaa ikimuistoisen ja pelottavan roolisuorituksen ystäväperheen, mielenvikaisena poikana. Shannonin kohtaukset epävakaalla pohjalla tallustelevan parin kanssa, on mukaansatempaavan piinaavaa seurattavaa. Ehkä jopa koko elokuvaa voisi kutsua piinavaksi, koska sitä se onkin. Ja joskus tosi elämäkin on piinaavaa. Hahmojen luonnollinen kehittyminen käsikirjoituksessa, saa ansaitsemansa tuotannon taidokkaiden näyttelijöiden ottaessa ne valtaan.Piinaava tarina saa ansaitsemansa panoksen jokaiselta elokuvassa työskenneeltä.
Sam Mendes, ja kuvaaja Roger Deakins, valitsevat teknisesti, filosofisesti että mentaalisesti täydelliset kuvaamapaikat. Kameran käyttö on kuin oma hahmonsa. RR osoittaa että pienetkin kameran sijoittelut ja sekunnin tarkat leikkaukset voivat luoda elokuvaan useita erilaisia tunteiden tasoja. Näitä pieniä yksityiskohtia suurin osa ei edes huomaa, katsoessaan elokuvaa. Toisaalta taas tarina ja sen eteminen on niin mielenkiintoista katseltavaa, että tämä kolikon kääntöpuoli voidaan huomioida positiivisena seikkana.
Revolutionary Road on aliarvostettu elokuvien helmi, joka myöskin sysäistiin syrjään valokeilasta vuoden 2009 Oscar-gaalasta. Kate Winslet voitti Golden Globen parhaana pääosa näyttelijänä tuona vuonna, tästä elokuvasta, mutta silti häntä ei edes valittu ehdokkaaksi Oscareiden samaisessa kategoriassa. Toisaalta vaa´an toisella puolella painoi muun muassa hänen oma suorituksensa The Readerissa, josta hän myös voitti himoitun kultapatsaan. Michael Shannon antoi ehdottomasti Oscarin arvoisen suorituksen RR:ssä, mutta hän sai epäonnekseen vastaansa lähes voittamattoman performanssin – Heath Ledgerin, Jokerina. Sam Mendes unohdettiin täysin Ohjaajan ehdokkuuksia pohdiskeltaessa, kuten myös Leonardo Dicaprion, joka antoi ehkä uransa parhaan suorituksen tässä elokuvassa! Mielestäni hänen olisi pitänyt voittaa tuo kategoria, ja selvästi, mutta hänen ja tämän elokuvan aliarvioiminen jatkui väistäämättömästi. Säveltäjä Thomas Newman, kuvaaja Roger Deakins, leikkaaja Tariq Anwar ja käsikirjoittaja Justin Haythe jakoivat saman tuomion – ei ehdokkuuksia. Revolutionary Road unohdettiin täysin, ja se pysyy vieläkin unohdettuna timanttina, jota ei huomioida. Revolutionary Road on elokuvakokemus parhaimmillaan. Se ei tarjoa suuria räjähdyksiä, tai silmiä hiveleviä efektejä, vaan unohtumatonta parisuhdedraamaa, joka koskettaa sen suoralla realismilla.
Jos et ole nähnyt tätä elämää aidosti käsittelevää elokuvaa, suosittelen sitä jokaisen katsottavaksi. Se herättää ajatuksia ja saa tunteet kuohumaan. Toivon että Revolutionary Roadia tultaisiin muistamaan klassikkona, ja yhtenä draama elokuvien mestariteoksena.
