Itselläni on tullut katseltua viime aikoina paljon sotaelokuvia, jotka ovat olleet todella hyviä. Yksi näistä on vuoden 1998 sota pätkä Pelastakaa Sotamies Ryan. Elokuvan on ohjannut Jurassic Parkeista ja Tappajahaista tunnettu scifi ohjaaja Steven Spielberg. Elokuvan päätähtiä ovat kaikille jo ennestään tunnetut Tom Hanks ja Matt Damon. Elikkä ohjaaja ja näyttelijät ovat kunnossa. Ennen elokuvan katsomista itselläni oli semmoinen kutina että tämä elokuva on todella hyvä. Sitä se oli ja kaikkea muuta myös. Aluksi itseäni ihmetytti hieman elokuvan pituus (melkein kolme tuntia), mutta kun elokuvaa alkoi katsomaan ei se haitannut.
James Ryan (Matt Damon) on tukalassa paikassa. Mies on jätetty yksin vastustajien keskelle ja hänen kaikki veljensä ovat kuolleet sodassa. Maan päättäjät kuulivat veljien kuolemasta ja päättivät että ainakin tämä poika pääsee kotiin takaisin äidin tykö toisin kuin neljä veljeään. Ryania lähtee etsimään kahdeksan miehen ryhmä jota johtaa kapteeni John Miller (Tom Hanks). Tämäkin elokuva niin kuin moni muukin sotaelokuva kertoo toisen maailmansodan jostain taistelusta.
Kyllä täytyy myöntää että Steven Spielberg osaa todella luoda todella hyviä elokuvia. Elokuvan maisemat ovat sanoin kuvaamattoman kauniita ja se tunnelma mikä on elokuvaa katsoessa on fantastinen. Kaiken muun lisäksi elokuva on todella koskettava ja raastava kertomus sodan julmuudesta ja hirveydestä. Viime aikoina olen katsonut paljon sota elokuvia, mutta tämä elokuva on niistä kaikista todentuntuisin ja sotamaisin. Elokuvan aikana paukkuvat aseet enemmän kuin tarpeeksi ja ihmisiäkin kuolee todella paljon. Jokainen räjähdys on niin todentuntuinen niin kuin myös jokainen kuolema. Elokuvaa katsellessa tuntua siltä kuin olisi itse aseella ampumassa vihollisia kuin Rambo konsanaan. Omasta mielestäni aseet paukkuvat ehkä vähän liikaa ja eihän edes sodassa aseet voi laulaa noin paljon. Jos haluaisin katsoa pelkkää ampumista, pistäisin pyörimään Stallonen Rambon.
Elokuvaa katsellessa yritin miettiä mikä tästä puuttuu. Lopulta muistin että Matt Damon ei ollut näkynyt ruudussa vaikka elokuvasta oli katsottu ja oli puolet. Aloin jo hätääntymään että missä on Damon? Melkein saman tien tuttu naama nousi pellosta pyssy kädessä ja tappoilme naamalla. Kyllä se on pakko myöntää että Damon onnistuu tässäkin elokuvassa hyvin. Miehellä on todella paljon eri ilmeitä ja jokaiseen tilanteeseen omansa. Myös Tom Hanks onnistuu roolissaan kenraalina, joka joutuu asettamaan oman ja seitsemän muun hengen vaaraan pelastaakseen Ryanin. Onhan miehellä ikää mutta se ei näy otteissa. Miehellä on pakko olla kuudes aisti siitä minkä ilmeen ja miten repliikin sanoa missäkin tilanteessa. Ainakin Damonille tämä elokuva oli se todellinen läpimurto Hollywood maailmaan ja Hanksille osoitus hänen taidoistaan.
Pelastakaa Sotamies Ryan on raastava ja hirveä kertomus sodan julmuudesta ja siitä mitä sotilaat joutuvat kokemaan sen takia että valtionpäämiehillä on mennyt sukset ristiin. Elokuvan katsomisen jälkeen on hyvä vertailla hyvää ja huonoa sotaelokuvaa. Ne eroavat toisistaan todenmukaisuudella mikä näkyy vaikka siitä miten ihminen kuolee ja roiskuuko verta. Ero näkyy myös siinä kun vaikka kranaatti räjähtää ja siinä miten räjähdyksen uhreille käy ja tuhon jäljistä. Ja ylipäätänsä siitä miltä räjähdys näyttää. Eihän elokuva täydellinen ole, mutta siihen ei paljoa tarvittaisi. Mutta jos ohjaaja olisi joku muu kuin huippuohjaaja olisi tämä elokuva ollut täydellinen floppi. Kokematon pojankloppi olisi laittanut vielä enemmän räjähdyksiä ja ammuntaa ja koko muu tarina olisi unohtunut. Varmasti jokainen lähitaistelu kohtaus olisi ollut hidastettu, jotta se näyttäisi mahdottoman siistiltä. Sellaista elokuvaa en olisi pystynyt katsomaan reilua kolmea tuntia. Onneksi niin ei käynyt ja saamme nauttia yhdestä parhaimmista sotaelokuvista kerta toisensa jälkeen eikä siihen kyllästy.
