Raavaankin miehen silmäkulma saattaa kostua.

2.2.2003 14:50

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Casablanca
Valmistusvuosi:1942
Pituus:102 min

Oletan että tästä elokuvasta on varsin moni kuullut puhuttavan tai ainakin mainittavan, mutta varsinkaan nuoremman polven edustajista ei varmaan monikaan ole katsonut elokuvaa. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi maailma on muuttumassa kovempia arvoja arvostavaksi paikaksi. Pehmeät arvot eivät enää merkitse mitään.

Eletään toisen maailmansodan aikaa ja muuttovirta Euroopasta Amerikkaan on kiihkeimmillään. Euroopasta pois pääseminen ei kuitenkaan ole helppoa, koska saksalaiset hallitsevat suuria osia Euroopasta. Ainoa ulospääsyreitti on kulkea Marokon, tarkemmin ottaen Casablancan kaupungin kautta Lissaboniin, ja sieltä edelleen Amerikkaan. Tästä johtuen Casablancaan kerääntyy sekalaista ihmisjoukkoa, toiset odottavat pääsyä amerikkaan, toiset taas pyrkivät hyötymään muiden ihmisten hädästä.

Rick (Bogart) on amerikkalainen baarinpitäjä, joka itsekin aikoinaan pakeni Ranskasta Marokkoon. Hän johtaa menestyvää ja suosittua baaria, jossa käyvät kaikki kaupungin vaikutusvaltaiset ihmiset. Eräänä päivänä baariin saapuu tsekkoslovakialainen Laszlo. Hän on saksalaisia pakeneva vastarintajohtaja, joka pyrkii Lissabonin kautta Amerikkaan. Normaalisti tämä ei koskettaisi Rickiä lainkaan, mutta Laszlon seuralainen ei ole kuka tahansa. Hän on nainen, jonka kanssa Rickillä on menneisyys, jota ei helpolla unohda.

Monista elokuvista puhutaan klassikkoina, joten termi on kärsinyt selvän inflaation. Tämä elokuva, jos mikään, on kuitenkin klassikkojen klassikko. Jos haet sivistyssanakirjasta esiin sanan “romantiikka”, pitäisi selityksen kohdalla lukea “kts. Casablanca”. On luonnollista että näyttelijätyöskentely on tässä elokuvassa hieman erilaista verrattuna nykypäivän elokuviin, mutta omalla tavallaan elokuva ei kuitenkaan ole niin erilainen. Se sisältää monia kohtia, joista tulee mieleen tämän hetken supliikkimiesten huulenheittoa.

Elokuvan teemana on ehdottomasti kuitenkin rakkaus, ja elokuva sisältää useita kohtia missä raavaankin miehen silmäkulma saattaa kostua. Tätä elokuvaa suosittelen kaikille elokuvien ystäville. Se, että elokuva on mustavalkoinen, ei häiritse kovin kauan. Play it, Sam.

Arvosteltu: 02.02.2003

Lisää luettavaa