Koska juoni on selitetty jo aiemmin, en ala selittämään sitä sen enempää.
Mielenkiintoista tässä elokuvassa on se että vedetään aasinsiltamainen, humoristinen linkki alkuperäisen Night of the Living Deadin ja vuoden 2004 Dawn of the Deadin välille. Toinen hauska asia elokuvassa oli surkuhupaisa efektien käyttö. Siinä ne positiiviset seikat sitten olivatkin.
Kuten sanottu, elkouva on selvästi tehty dollarien kiilto silmissä ja odotettu että kyseinen roska vielä myisikin jonkin verran. Koska oletin että tästä löytyisi camp-huumorin aineksia, kulutin vuokraamossa kaksi euroa tähän. Ari Peltosta mukaillen: “P*ska leffa mutta tulipahan nähtyä”. Camp-meininkiä ei ollut mukana tippaakaan, efektit lähinnä tahattoman (surku)hupaisia. Erään päähenkilön sitaatit genetiikan kirjasta ja tarkoituksettomat filosofoinnit olemassaolosta yrittävät tuoda jonkinlaista taiteellista otetta elokuvaan, onnistumatta ollenkaan tarkoituksessaan. Naurettavaa on myöskin ajatus että zombiutuville henkilöille kehittyy yhtäkkiä jonkinlainen kollektiivinen äly ja himot. Kehenkään henkilöön ei paneuduta syvällisesti. Ainoa henkilö jota kohtaan jokainen katsoja taatusti tuntee edes jotakin, on tarinan narkkarihutsu joka on todella ärsyttävä ja punoo jatkuvasti riitaa päähenkilöiden harmiksi. Tätä henkilöä kohtaan tuntee vain tympääntynyttä raivoa ja tämän bastardon toivookin vain jatkuvasti kuolevan mahdollisimman piakkoin. Se ei ole kuitenkaan syy haaskata puolisentoista tuntia elämästään tällaiseen tarkoituksettomaan soopaan.
Ihme että tällaiselle tuuballe on löytynyt jonkinlainen rahoitus. No, rahoittajat lähinnä ajatelleet että kyllähän tämä teineihin vetoaa. Tämä “elokuva” on malliesimerkki siitä mitä kauhuelokuva ei ole.
