Retkumainen Francisco Manoel da Silva, joka käyttää nimeä Cobra Verde (Kinski), palkkautuu rikkaan suurviljelijän palvelukseen. Ei kestä kauaa ennen kuin hän on saanut aikaan melkoista kiukkua työnantajassaan ja hänet lähetetään Afrikkaan hankkimaan lisää orjia rikastuttamaan ahneita suurviljelijöitä. Valitettavasti tämä omalla tavallaan miellyttävä idylli hajoaa orjakaupan loppuessa.
Viides ja samalla viimeinen ohjaaja Herzogin ja Klaus Kinskin elokuvista on omalaatuinen sekoitus dokumentaarista kuvausta afrikkalaisten omasta keskinäisestä politiikasta ja paljain jaloin kulkevan rentun sivupolusta häikäilemättömään liiketoimintaan.
Cobra Verde on elokuva, jossa Kinski ei ole ainoa henkiseltä tasapainoltaan epämääräinen henkilö. Cobra Verden juro raivokkuus ei ole lähelläkään kuninkaan itsepintaista vihamielisyyttä tai miljöön kauneutta. Koko elokuvaa kuvaa jonkinlainen massahysterian ja kohdistamattoman kiihkon kuvaaminen.
Cobra Verde on Kinskin uran käytännössä viimeinen työ pelkkänä näyttelijänä ja, voi luoja, millaisen suorituksen tuo 62-vuotias saksalainen antaa. Raivoa, vimmaa, vihaa ja intohimoa on kymmenen ihmisen edestä ja loppukohtauksen liikkumattoman veneen jälkeen tämä nero ei tehnyt enää yhteistyötä yhtä hullun ja intohimoisen Herzogin kanssa.
Kokonaisuutena Cobra Verde on varsin hankala ja jopa heikko elokuva, mutta Kinskin raivokkaan suorituksen takia sen kestää katsoa.
nimimerkki: Jurpo
