Ja taas yksi romanttinen komedia, mutta tällä erää Ruotsista. Pohjoismaisen maisemansa vuoksi leffa voisi tapahtua missä tahansa Skandinaviassa, myös Suomessa. Kaikessa simppeliydessään Ollako, vai eikö olla saattaa tuntua typerältä ja yllätyksettömältä. Toisaalta, jos elokuvalta ei edes odota suuria, eipä siihen suuresti petykään. Kun käsikirjoittaja-ohjaaja myös näyttelee elokuvan yhtä pääosaa, hänellä tuskin on ollut aikaa keskittyä mihinkään näistä osa-alueista perinpohjaisen hyvin – kaikkihan eivät ole woodyalleneita. Mainittakoon, että leffa on kuitenkin palkittu yhdellä monista maailman leffafestareista.
Piirtäjä André (käsikirjoittaja-ohjaaja Donell) on aina viihtynyt hiukan omissa oloissaan ja katselee vastakkaista sukupuoltakin mieluummin matkan päästä. Hiukan kömpelönä ja Touretten syndroomaan viittaavista nykimiskohtauksista kärsivänä heppu ei usko nappaavansa yhtään naista. Kun Andrén vanhemmat yllättäen kuolevat, miekkonen muuttaa suurkaupungin hälystä Lycksele-nimiseen pikkukaupunkiin. Siellä hän saa peräänsä urheilullisen Sannan (Englund), joka päättää tehdä kaikkensa kaivaakseen piirtäjämiehen ulos kuorestaan.
Tämänkin romanttisen komedian kuviot ovat selvillä rainan alkuminuuteilta asti, mutta asian voi kääntää myös hyödyksi. Voi esim. arvuutella, milloin mikäkin vaihe päähenkilöiden suhteessa starttaa, tai keskittyä vertailemaan pohjoismaisen ulottuvuuden tuomaa eroa Hollywood-struudeleihin nähden. Vähemmän kriittinen katsoja pitää leffasta taatusti sen luontevan kotoisuuden ja mukavan arkisten kasvojen vuoksi.
Eric Donell ei ehkä pitemmän päälle kovin vakuuttavasti nytkähtele roolissaan, mutta olisi iso valhe väittää, etteikö hänen Andrénsa ole silti hellyttävä, hassu ja traaginenkin hahmo. Leffa käy edetessään jankkaavaksi lauluksi rakastamisen vaikeudesta, joskin on toki olemassa ihmisiä, joille suhteiden solmiminen on kuin valtameren kokoisen vesiesteen ylittämistä puutukilla. Lina Englundin Sanna edustaa sitä reipasta naistyyppiä, joka on kirjoitettu reippaan jätkän pohjalta. Eipä siinä mitään, parempihan sekin kuin nätti kukkanen seinällä. Hahmoissa kuitenkin on enemmän särmää ja syvyyttä kuin amerikkalaisviihteen perushahmoissa.
Yllätyksetön, mutta takuulla kotoisan näköinen ruotsalaisleffa. Tylsähkö, mutta sympaattisen kiltti satu siitä, miten kaksi nuorehkoa henkilöä päätyy yhteen ja eroaa jne. Perin vähän sivistystä tarjoava, mutta silti Hal ja iso rakkaus -leffaakin viihdyttävämpi tekele
