Lukion opettaja saa tietoonsa, että hänen oppilaansa käyvät Sinisessä Enkelissä katsomassa viettelevää tanssija Lola Lolaa (Dietrich). Tästäpä opettaja kiehahtaa ja päättää henkilökohtaisesti käydä paikan päällä. Opettaja onkin loppujen lopuksi se, ketä hurahtaa eniten tähän viekkaaseen naiseen. Vähitellen kunniallinen mies on naisen pauloissa niin pahasti, ettei irti pääse.
Sininen enkeli on niitä elokuvia, joiden maine on sata kertaa suurempi kuin itse elokuva. Sen rakenne on yhtä hutera kuin vaarin kiikkustuoli, dialogi suoraan sanottuna lähes p:n jauhantaa, vailla minkäänlaista elämää. Aiheena tämä tiukan opettajan mureneminen on todella kiehtova, mutta toteutus jää tässäkin elokuvassa puolitiehen. Melkein tunnin ajan
luodaan pohjustusta tulevaan loppuhuipennukseen, joka pelastaa elokuvan
alle keskinkertaisuuteen sijoittumisesta.
Saattaa olla, että filmillä on ikää niin paljon, että ihan ulkoisetkin asiat vaikuttavat leffanautintoon: likainen kuva ja rätisevät äänet. Ja 30-luvun mittapuun mukaan raina voi olla todella loistava, eikä se ole
kyllä tänäkään päivänä vanhentunut sisällöltään. Sen loppuratkaisun takia kannattaa vaivautua tai sitten yleissivistymistarkoituksessa.
Nimimerkki: Viisas
