FC Venus. Miesten peli. Naisten säännöt. Suomennettuna: sen verran jalkapalloa, että naisihmisten ei tarvitse (paljolla) väkivallalla uhaten raahata miehiään leffaa katsomaan, ja sen verran romanttista hömpötystä, että naisyleisö voi pari kertaa tukeutua nenäliinoihinsa.
Okei, siinä lipsahti pari yleistystä, mutta ei se mitään, sillä yleistyksille pohjautuu myös komedia FC Venus. Joona Tenan ohjaamassa kepeässä kotimaisessa naiset ja miehet löytävät sukupuolten välisen sotakentän pelistä, jota sodat lakkauttavaksi sodaksikin tituleerataan. Jämädivariporukan äijien matsinjälkeiset kaljanhuuruiset jalkapalloanalyysit ja makkarin hikiset sukat riittävät liikkeellepanijaksi vedonlyönnille ja Naiset versus Miehet -matsille, jossa panoksena on elämä ja kuolema: siis matka joko MM-Saksaan tai jalkapallotton loppuelämä.
Pelottavan hyvin Arsikin itsensä tunnistaa leffasta. Vaikka mutaiset nappulat ja pallopelille haiskahtavat sukat todistavat tätäkin kirjoittelua huoneen nurkasta ja jalkapalloknoppitietoutta tuopin takaa jakavassa miekkosessa on jotain liian tuttua, niin maaliin FC Venuksen kuittailu ei kanna. Pyörii korkeintaan kahden tolpan kautta maaliviivalle ja jää nököttämään viivalle odottaen turhaan verkkovierailua. Pari halpaa vitsiä ja teennäisyys tappavat tunnelmaa kuin keskikentän sumppu kaunista lyhytsyöttöpeliä.
Letkeyttä FC Venuksesta ei puutu. Eikä myöskään osaavia kotimaisia tähtösiä. Tena ei saa Petteri Summasesta, Suomen kenties monipuolisimmasta näyttelijästä, irti sitä mitä esim. Vuoksenmaa parhaimmillaan, mutta suoritus on silti hyvä. Rasila paukuttaa tutulla rasilamaisella innolla läppää (mikä ei siis ole ollenkaan huono asia) ja naisosasto on mukavan freshiä – jopa blondin jalkapallotietämyshuumori menee läpi keveyden tämän vuoksi. Isänmaan toivoissa Summasen Vellu-hahmon rakkaudenkohdetta esittänyt Lotta Lehtikari on nyt lähinnä kolmantena pyöränä Peten (Summanen) ja Annan (Haapkylä) jalkapalloharrasteen potkimassa suhteessa. Karismaattisen osan vetää joka tapauksessa The Koutsia esittävä Taneli Mäkelä. Aika moni muu näyttelijä olisi vajonnut auttamattomasti nolon huumorin puolelle L. Rautakoskena, kaikentietävänä koutsihahmona. Välähdyksinä nähdään myös mm. Miklu sekä Aki Riihilahti (jonka futisteksteistä olisi voitu kaivaa annos tunnetta leffaankin).
FC Venuksen ongelma on siinä, että vaikka jalkapallon pitäisi olla tunteita nostattava trillerimäinen kuningaspeli, niin taistelu on melko vaisu. Sama pätee myös suurennuslasin alla olevaan rakkaustarinaan, joka ei tarjoa minkäänlaista nostatusta. Leffa menee tasaisena pikkukivana iltapalana, mutta ei yhtään sen suurempana. Lähinnä alkusarjan matsina Itävalta-Puola. Suuret pelit ovat ihan toisaalla.
