Rakkautta on monenlaista. Tässä elokuvassa esille nostetaan sellainen rakkaus, joka leimahtaa ensi silmäyksellä ja tyhjentää pään kaikista muista ajatuksista. Tämä on sitä parasta, oikeaa rakkautta. Elokuvassa halutaan mielestäni myös osoittaa että rakkaus ei ole ainoastaan nuoria ihmisiä koskettava asia, vaan rakkaus voi leimahtaa vanhemmallakin iällä.
On vuosi 1965. Francesca Johnson (Meryl Streep) elää onnellista elämää Iowan osavaltion maaseudulla. Hän hoitaa miehensä ja kahden lapsensa kanssa tavallista maatilaa ja sen jokapäiväisiä tehtäviä. Francescalle koittaa ansaittu loma, kun muu perhe lähtee neljän päivän mittaiselle reissulle osallistuakseen maatalousmessuilla järjestettävään härkien missikilpailuihin. Francescan kotipihalle saapuu eksynyt National Geographicin valokuvaaja Robert Kincaid (Clint), joka on etsimässä ja valokuvaamassa vanhoja puusiltoja, joita tässä osassa maata on runsaasti. Francesca suostuu opastamaan Robertia etsimälleen sillalle, ja huomaa viihtyvänsä varsin hyvin tämän harmaahapsisen herran seurassa. Francesca kutsuu kohteliaasti Robertin illalliselle, jonka jälkeen on iltakävelyn vuoro heinäsirkkojen sirityksen keskellä ja molemminpuolinen ystävystymisen tunne syvenee…
Tämä elokuva on täydellinen romanttinen draama. En osaa asiaa paremmin ilmaista. Pääosanäyttelijät tekevät täydelliset roolisuoritukset ja olisi helppo luulla että näyttelijät ovat oikeasti rakastuneet toisiinsa, he käyttäytyvät toistensa lähellä kuin pikkulapset. Ovathan he olleet huippuluokan näyttelijöitä jo vuosikymmeniä, joten kyseessä lienee kuitenkin vain valkokankaalla tapahtuva rakastuminen. Oma mielipiteeni Clint Eastwoodista on, että hänen elokuvansa ja roolisuorituksensa vain paranevat miehen vanhetessa. Clint on myös ohjannut tämän elokuvan.
Mikäli et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa, suosittelen että nouset tuoliltasi saman tien ja kävelet lähimpään myymälään tai vuokraamoon hakemaan sen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole paras mahdollinen valinta poikaporukan illanistujaisiin.
