Kun elokuva alkaa yhdellä kaikkien aikojen turhimmista ja pitkitetyimmistä (tuntuu iäisyydeltä, kestää 6 min) mättökohtauksista, eivät odotukset ole kovat. Kun seuraavaksi Stallone kulkee munkinkaapua muistuttavassa asussa ja kieltäytyy oppi-isänsä tehtävästä suurena hyväntekijänä, mutta suostuu hetkeä myöhemmin vangiksi jääneen porukan messiaaksi Afganistaniin, ei ole ihme, että pukkaa pienoista ärsytystä pintaan. Ja että koomikot ovat innostuneet tekemään omat näkemyksensä tahattoman koomisesta Rambon kolmososasta.
Yli kaksikymmentä vuotta filmiryhmissä erinäisissä apulaistehtävissä pyörinyt ja kovaa potkineessa Rambo II:ssakin mukana ollut Peter McDonald tekee Rambon kolmosessa ohjaajadebyyttinsä eikä ole kyllä kovin häävissä asemassa. Hän sai käyttöönsä monta kertaa pilkotun ja muokatun käsiksen, joka ei tarjoa mitään mahdollisuuksia kunnolliseen elokuvaan. Leikkelyiden jälkeen jäljelle jäi vain kasa pahoja Neuvostoliittoaksentteja, hyviä jenkkejä uljaine puheineen, monta kertaa nähtyä toimintaa/kidutusta ja jatko-osissa suosittu oppipoika pelastaa mestarinsa –stoori.
Se sentään on hauskaa, että Rambo onnistutaan viemään jälleen uuteen ympäristöön. Harmi vain, että yleisilme on yhtä kuiva kuin Afganistanin pölyiset aavikot. Siinä se vähäkin sanottava kuivahtaa vesipisaran lailla hietikkoon. Ja näin ollen jäljelle jää jo mainittu miinuslista, johon toki voidaan lisätä Slyn ylisärmä lapsisoturitoveri sekä wannabe-filosofisia hetkiä.
Rambon piti olla armoton, mutta seikkailusta tulikin vain armottoman suuri ulosteläjä. Niinpä Rambo III on vain tunkkainen remix kakkososasta ja vielä vaisuna versiointina. Mutta nyt onneksi saa jo jännittää, että muuttaako 19 vuotta kaiken, ja onnistuuko Stallone palauttamaan Vietnam-veteraanin kunnian ehdittyään itsekin jo veteraani-ikään.
