22 Bullets kertoo karun ja raadollisen tarinan Ranskan mafiatoimista. Elokuvan idea perustuu osittain ranskalaisen mafioso Jacky Imbertin elämään. Edelleenkin elossa oleva 82-vuotias entinen mafiapomo tuli tunnetuksia Marseillen alamaailmassa, ja miestä kutsutaan edelleen ”viimeiseksi kummisedäksi”. 22 Bulletsin tarina on fiktiota, mutta tarina on saanut inspiraationsa oikeista tapahtumista. 22 Bullets on raaka tarina mafiasta, kostosta ja petturuudesta.
Jean Reno on Charly Mattei, entinen mafiapomo, joka on kuitenkin päättänyt jäädä eläkkeelle. Karu totuus on kuitenkin se, että järjestäytyneestä rikollisuudesta ei jäädä eläkkeelle, vaan kun mafiaan liittyy, siinä pysyy. 22 Bullets lähtee käyntiin varsin nopeasti, kun juonen kannalta tärkein osa tapahtuu jo heti alussa. Charly Mattei joutuu väijytyksen kohteeksi, ja hänet jätetään kuolemaan parkkihalliin. Valitettavasti Charly ei kuitenkaan kuole, vaan miehestä poistetaan 22 luotia. Charlylle selviää, että murhayrityksen takana on toinen rikollispomo Tony Zacchia, joka on Charlyn lapsuudenystävä, ja jonka kanssa Charly aloitti rikolliset toimet. Toipuminen alkaa, mutta vastoin kaikkien odotuksia, Charly ei halua kostaa. Hän haluaa viettää ”eläkepäiviään” perheensä kanssa, eikä ajaa kaupunkia mafiasotaan. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun yksi hänen läheisistä ystävistään tapetaan. Kostoretki on valmis alkamaan.
Elokuvan kenties hienoin kohtaus tapahtuu heti kostoretken alussa. Charly kävelee huoneeseen, jossa viholliset viettävät syntymäpäiväjuhlia. Katsoja odottaa teurastusta. Kranaatti ja ase kädessä oleva Charly seisoo pöydän ympärille kerääntyneiden miesten edessä. Mutta yllättäen mies kertookin vain tulleensa ilmoittamaan, että tulee tappamaan heidät kaikki silloin, kun he vähiten sitä odottavat; tämä sen takia, että on kunniatonta tehdä murha ”huppu päässä”, eli tuntemattomana.
Kostoretki siis alkaa, ja porukkaa putoaa kiitettävää tahtia. Jokainen murhattu kuolee samalla tavalla; yksi laukaus päähän, yksi sydämeen – Charly Mattein tavaramerkki. Poliisi ei ole kovin kiinnostunut mafiasodasta, vaan toivoo, että ryhmittymät tappaisivat toisensa. Marie Goldman on kuitenkin toista mieltä. Poliisina toimivan naisen poliisiaviomies sai surmansa mafian käden kautta, ja nainen käykin henkilökohtaista sotaa mafiaa vastaan. Yksin nainen on kuitenkin melko voimaton tapahtumien edessä, ja pidätyksiä ei saada aikaan. Samaan aikaan Charlyn kostoretki jatkuu samalla, kun Zacchian miehet yrittävät saada Charlyn hengiltä.
22 Bullets on melko perinteinen kostotarina, eikä se sinänsä tarjoa kovin paljon mitään uutta. 22 Bullets onnistuu kuitenkin olemaan viihdyttävä toimintaelokuva, joka kertoo myös järjestäytyneen rikollisuuden raadollisuudesta. Väkivaltaa on paljon, mutta koska aihekin on mikä on, on se varsin ymmärrettävää, sillä harvemmin eri ryhmittymien väliset konfliktit hoidetaan diplomatialla. Toki elokuvassa oltaisi voitu käsitellä esimerkiksi enemmän juuri mafiasta lähtemisen vaikeutta, ja sen tuoman elämän vaarallisuutta. Toisaalta Jacky Imbert lähti myös omalle kostoretkelleen, joten on ihan luontevaa, että myös 22 Bulletsissa Charly lähtee kostoretkelle.
Jean Reno on roolissaan loistava. Alussa Charly kuvataan perhettään rakastavaksi oopperan ystäväksi, ja katsojalle ei tulisi mieleenkään, että hän olisi pelätty rikollispomo. Muutos rakastavasta perheenisästä kylmäveriseksi murhaajaksi on karun todellinen. Charly Mattei olisi halunnut viettää rauhallista elämää perheensä kanssa, mutta ystävänsä murhan jälkeen hän ei ole ollut oma itsensä, kuten hän toteaa ennen kuin teloittaa yhden vihollisen. Jean Reno vakuuttaa niin perheenisänä kuin kylmäverisenä tappajanakin. Sympatiat yritetään toki saada Charlyn puolelle, ja siinä onnistutaankin varsin hyvin. Vaikka Charly on murhaaja ja entinen mafiapomo, niin hänellä on kuitenkin omat periaatteensa. Perheisiin ei kosketa, poliiseja ei tapeta, huumeisiin ei sekaannuta, ja murhat tehdään kunniakkaasti kasvotusten.
Elokuvan muutkkin roolisuoritukset ovat varsin hyviä, vaikkakin Jean Reno selkeästi kantaa elokuvaa harteillaan. Kad Merad on varsin hyvä Tony Zacchiana, ja sopii rooliin hyvin. Marina Fois tekee hyvän suorituksen Marie Goldmanina, ja muutkin sivuroolisuoritukset ovat hyviä. Melko tuntematon näyttelijäkaarti sopii hyvin elokuvaa, luoden tilaa Jean Renon suoritukselle.
Kaiken kaikkiaan 22 Bullets on toimiva kostoelokuva, joka on rankka ja raju kuvaus järjestäytyneestä rikollisuudesta. Sitä ei varmasti voi suositella henkilöille, jotka eivät väkivallasta pidä. Ainoa iso miinus tulee hieman sekavasta kameratyöskentelystä ja leikkauksesta. Varsinkin takaa-ajokohtauksissa leikkaus on tehty niin, että kohtaukset ovat todella sekavia, ja vaikeasti seurattavia. Onneksi näitä takaa-ajokohtauksia ei elokuvassa kovin montaa ole. Elokuva juoni on hyvä ja toimiva, ja siinä on muutama pienempi twistikin mukana.
22 Bullets kannattaa katsoa, jos kohtalaisen väkivaltainen kostoretki kiinnostaa. Jean Renon faneille se on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, ja täyttää isommankin toimintanälän. Sitä voi myös hyvin mielin suositella mafiaelokuvien ystäville, vaikkei se nyt Kummisetien tasoinen mestariteos olekaan.
