Rankkaa väkivaltaa ja todellisuudentajua.

28.3.2006 13:26

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Across 110th Street
Valmistusvuosi:1972
Pituus:102 min

Barry Shearin Verinen katu –elokuvaa pidetään blaxpoitaatio-elokuvien todellisena helmenä, jossa on enemmän munaa ja asennetta kuin kaikissa Shaft-elokuvissa yhteensä. Päätin tarkistaa onko väite totta.

Kolme mustaa ghettojen kasvattia ryöstää mafialta 300 000 dollaria. Ryöstön yhteydessä kuolee seitsemän ihmistä, joista osa on poliiseja ja osa gangstereita. Ryöstö herättää monenlaisia tunteita, jonka seurauksena ryöstäjien perässä ovat sekä kovaotteinen mafia että kaksi hyvin erilaista poliisia joukkoineen. Tapausta tutkivat komisario Pope (Kotto) sekä ikääntyvä ylikomisario Mattelli (Quinn). Kahden erilaisen poliisin ajatusmaailmat on yhdistyttävä yhtenäiseksi, jotta urbaani katusota saataisiin loppumaan.

Blaxploitation-leffat olivat kovassa huudossa 1970-luvulla, vaikka niiden taso oli usein todella alhainen. Across the 110th Street on niitä harvoja onnistuneita katukuvauksia, johon on onnistuttu vangitsemaan rankkaa väkivaltaa ja todellisuudentajua.

Päärooleissa olevat Yaphet Kotto ja Anthony Quinn jäävät rooleineen pahasti paitsioon, sillä Barry Shear ei malta kertoa tarinaa pelkästään poliisien näkökulmasta vaan kuljettaa kameraansa myös kaduilla. Harmittelin tätä elokuvan jälkeen, mutta ehkä tajusin elokuvan aivan väärin! Ehkei tämä olekaan kyttäleffa, vaan kannanotto ikuiseen rasismiin ja ghettojen sosiaalisiin ongelmiin. Alan kallistumaan jälkimmäiseen, sillä kaksikon roolihahmot ovat niin typerän selkeästi stereotypioituja. Quinn on korruptoitunut, rasistinen ja muutenkin ikävä ihminen. Kotto on taas idealistinen keltanokka, joka ei välitä lahjuksista. Ääritapauksia molemmat.

Lopputulos on ihan hyvä elokuva, jolta odotin kuitenkin aivan liikaa. Kuulemani huhut asettivat leffalle liian kovat odotukset, eikä elokuva vastannut odotuksia kuin alkutekstien ajan. Turhankin verkkainen tarinankerronta ei tehnyt kunniaa mainiolle tarinalle. Elokuvasta voi löytää myös aivan liikaa viitteitä aikansa poliisielokuviin, joiden maineella on selvästi yritetty ratsastaa. Siltikin hyvää viihdettä ja Anttilasta 5 eurolla kotiin. Kannattaa hankkia myös leffan soundtrack!

nimimerkki: Arviomies

Arvosteltu: 28.03.2006

Lisää luettavaa