Les Liaisons Dangereuses on kirjeromaani, jonka pohjalta Miloš Forman teki leffan 1980-luvulla. Muitakin tulkintoja kirjasta on, mutta tämä eteläkorealainen versio on varmasti yksi kiinostavimmista.
Alkuperäinen tarina sijoittuu Eurooppaan, mutta tuttu kuvio toimii myös 1700-luvun aasialaisessa hovissa. Kulttuurilliset erot tuntuvat vain virkistäneen suhdejuonitteluja. Pidättyneisyys ja äärimmäinen kohteliaisuus ovat saaneet uusia sävyjä, joita tapahtumamiljöön monet kukat korostavat nautittavalla tavalla.
Vaarallisien suhteiden henkilögallerian kovimpana juonittelijana on helppo pitää rouva Jo’ta (Mi-Suk Lee). Jumalaisten tukkalaitteiden ja henkeäsalpaavien asujen maailmassa rouva Jo on sellaista pintaa, jota katselisi mielellään useammankin tunnin. Pinnan alla rouva on kuitenkin sen verran kitkerä kieroilija, ettei hänestä ole kovin helppo pitää. Taiteilija-playboy Jo-won (kaunispoika Yong-jun Bae) tuntee siitä huolimatta vetoa tähän vanhaan tuttuunsa. Ilkeän naikkosen on helppo hyödyntää toisen tunteita ja niinpä hän usuttaakin Jo-won tuhoamaan erään nuoren neitsyen elämää.
Jo-won on yllättäen vahvempi hahmo kuin Yong-jun Baen siloposkinen ulkomuoto antaa ensisilmäyksellä kuvitella. Elokuvan loppua kohden hänen Jo-woninsa alkaa vaikuttaa jopa kiehtovammalta näkemykseltä kuin John Malkovichin aikoinaan esittämä tulkinta. Vaikka eteläkorealaisessa versiossa herra Valmontin nimi onkin muuttunut Jo-woniksi ja kaulusröyhelöt ovat kulttuurikylvyssä kadonneet, sama hahmo tässä silti pohjimmiltaan on kyseessä.
Vaarallisten suhteiden yhdeksi plussaksi on luettava näyttelijöiden tasavertaisuus. Hyvää työtä ei tee siis vain Yong-jun Bae. Elokuvan suurimmat ongelmat ovat pohjatarinan etenemisen ennalta-arvattavuus ja hidas tempo. Vaikka tyhjiä hetkiä rainassa ei varsinaisesti olekaan, on varmasti monia katsojia, joita kukkasymboliikka ja teepakettien siirtelyyn kulutettu aika ei liiemmin innosta. Mutta silloinkin Vaarallisia suhteita passaa ainakin unilääkkeeksi.
