Ennen ihmiskunnan syntyä suuri monoliitti ilmaantui Afrikkaan. Jollain (nyky)ihmisen käsittämättömällä tavalla se sai yhden apinan (Daniel Richter) tarttumaan luuhun ja sen avulla tulemaan enemmäksi kuin se pystyi tietämään. Samoin he keksivät sodankäynnin ja voittavat elintärkeän kiistan juomavettä antavasta lätäköstä. Siitä eteenpäin Kuusta löydetään haudattu monoliitti ja se on todiste maan ulkopuolisesta älyllisestä elämästä. Asian tutkimiseksi lähetetään avaruusalus[I]Discovery 1[/I] Jupiteriin seuraamaan monoliitin lähettämää signaalia. Miehistönä on David Bowman (Keir Dullea) ja Frank Poole (Gary Lockwood) ja koko alusta valvoo supertehokas HAL 9000-sarjan tietokone (Douglas Rain). Matkan aikana HAL muodostuu vaaratekijäksi ja perillä tulee kosmisia näkyjä.
Stanley Kubrickin ja Arthur C. Clarken yhteistyönä kirjoittama ja ensiksi mainitun ohjaama teos on raskas ja realistinen scifi ihmisen kontaktista vieraan älyn kanssa. Tässä tapauksessa kyse ei ole humanoidimuukalaisista, vaan näiden koneesta joka inhimillisestä mielestä on taikuuteen kykenevä. Lavasteet ja tehosteet pyrkivät kaikki realistisen vaikutelman luomiseen ja klassinen musiikki soi antaen ylevyyttä kerrontaan.
Koska 2001 pohjimmiltaan kertoo yli-inhimillisistä asioista ei sen henkilöhahmoja voi kehua kovinkaan jykeviksi tai monipuolisiksi, mutta hyvin Keir Dullea pärjää ainutlaatuisen kokemuksen oppivana, mutta sen salaan jättävänä Bowmanina. Douglas Rain tekee vahvemman suorituksen pelkällä äänellä ja HAL 9000 ei ole mikään kevyt uhka kun se tulee vaaratekijäksi. Mukana on jopa pelottavan aitoa kuolemanpelkoa jota ei halua kuulla koneelta. Daniel Richter hyppii, kirkuu ja huitoo nuijalla.
Vaikka moni osapuoli ylistää 2001:n visuaalista autenttisuutta ja teknistä taituruutta on Allekirjoittaneen raakattava se melkoisen tylsien taide-elokuvien klubiin. Raskas ja erittäin raskas kerronta ei helpota katsomista ja kun vielä viimeisen 20 minuuttia kahden tunnin jälkeen ovat silkkaa surrealismia ja visuaalista välkettä putoaa viisainkin katsoja kärryltä kaiken dialogin ollessa nparhaimmillaankin viitteellistä tai sitten epäolennaista. Mukana on kuitenkin myös kauniita visioita, mutta uneliaisuus iskee väistämättä.
Aiheet ovat suuria, tekninen toteutus mestarillinen ja eeppinen, liiankin raskas kerronta syö tehokkuutta.
