Susan Harrisin luoma ja käsikirjoittama Kupla toi aikanaan TV-ruutuihin jotakin uutta. Enää sarjaa ei varsinaisesti voi freesiksi kehua – paitsi tietysti siinä tapauksessa, että kehuja ei muista mistään mitään 1970-luvun jälkeen. Sarjana Kupla on omanlaisensa originaali tapaus, josta voi tietyin varauksin nauttia tänäkin päivänä. Ensinnäkin, se kuvattiin videolle elävän yleisön edessä – tämä kertonee jotakin sen kuvan- ja äänenlaadusta. Toiseksi, jotta Kuplan kaikki vitsit iskisivät, on katsojan ymmärrettävä hyvin sen tekohetken läntistä maailmaa. Mikäli nämä seikat eivät tuota ongelmia, Kupla on lähes varmasti hilpeä kokemus.
Sarjan tapahtumat kietoutuvat kahden sisaruksen, rahakkaan miehen naineen Jessican (Helmond) ja köyhempään liittoon päätyneen Maryn (Damon), ympärille. Jessica on sisaruksista enemmänkin se nk. tunne, kun Mary taas puolestaan on järki. Yhtä kaikki, he tulevat toimeen yhdessä paremmin kuin perheensä. Chester Tate (Mandan), Jessican äveriäs mies, ei siedä rakennusmestari Burt Campbellia (Mulligan), joka taas on Maryn aviomies. Burt on ehkä höppänä, mutta ei petturi, kuten Chester, joka ravaa vieraissa uskomattoman hehkeästä vaimostaan piittaamatta. Uskomattoman hehkeä Jessica tosiaan on, vaikka perheeseen kuuluu myös kaksi aikuista tytärtä (Salt & Canova) sekä Billy (Baio), perhe Taten kuopus. Billy ei nuoresta iästään huolimatta kehittele ongelmia, niitä kasaa pikemminkin ikivanha isäukko (Peterson), joka elää ikuisesti toista maailmansotaa. Huusholli tuskin pysyisi kasassa ilman Bensonia (Guillaume), perheen sarkastista miespalvelijaa.
Sisaruksista toisella, Maryllä, palvelijaan ei ole varaa, mutta edellisestä avioliitostaan hänelle on siunaantunut kaksi poikaa. Komea Danny (Wass) on seurannut edesmenneen isänsä polkua mafian palvelukseen, hentoisempi Jodie (Crystal) taas on jalkapalloilijaa deittaileva homoseksuaali. Maryn kulta-Burtillakin on edellisestä liitostaan kaksi poikaa, joita heebo tosin ei ole vuosiin nähnyt. Kumpikin on Burtin mukaan miehinen mies, eikä kuten Jodie. Toinen heistä on casanova (Urich) ja toinen, noh, hän nyt sattuu olemaan skitsofreeninen vatsastapuhuja (Johnson). Putositko kärryiltä? Eipä hätää, Kupla on silti yhtä helppo seurattava kuin monet perinteiset saippuasarjat, joita se älykkäästi parodioi.
Kuplan hauskuus on onnistuneen käsikirjoituksen, hyvän ohjaajan ja ennen kaikkea mainion näyttelijäjoukon ansiota. Kun sarjaa kehutaan, Terry Gilliaminkin elokuvissa toisinaan esiintynyt Katherine Helmond jää monesti Billy Crystalin ja Robert Guillaumen taakse. Hänen hupsu Jessicansa on silti yksi sarjan monitasoisimmista henkilöistä. Cathryn Damonin pessimismiin taipuvainen Mary on taas sarjan todentuntuisimpia hahmoja ylipäänsä. Billy Crystalin ja Robert Guillaumen saaman suitsutuksen ymmärtää, sillä Crystalin esittämä Jodiehan oli yksi amerikkalaisen TV-maailman ensimmäisistä avoimista homoista, ja Guillaume oli yksinkertaisesti Bensonina niin hillitön, ettei kukaan jaksanut syyttää sarjan tekijöitä esimerkiksi rasismista (värillinen palvelemassa rikkaita valkoihoisia). Eritysmaininnan monista osiinsa täydellisesti sopivista näyttelijöistä vaatii lisäksi totta kai Richard Mulligan, jonka fyysistä komiikkaa esim. Seinfeldin Kramer imitoi varsin usein. Mutta. Oleellisinta Kuplassa, kuten esim. Seinfeldissäkään ei ole yksi tai kaksi hyvää tyyppiä, vaan sujuva tiimityöskentely.
Jos Kuplasta pitää vikoja etsiä, ne ovat Arthur Petersonin esittämän vanhan majurin hyödyntäminen pelkkänä kävelevänä vitsinä, Jimmy Baion teennäisyys nuorena Billynä, vanhentuneet pilkkanimet ja osaltaan se absurdiuskin, joka tästä sarjasta tekee hauskan. Jotkin sivuhenkilöt, kuten ruotsalainen naikkonen (Inga Swenson), on näytelty niin räikeästi yli, että sekin saattaa katsojaa harmittaa.
Entä mitä ensimmäisellä kaudella pääpiirteissään tapahtuu? Burt yrittää opetella elämään kahden poikapuolensa kanssa. Samalla hänen suuri salaisuutensa alkaa tehdä avioelämästä Maryn kanssa yhtä helvettiä. Seksi ei suju, kun tietää olevansa murhaaja. Seitsemännessä osassa Campbellien päivien iloksi tupsahtavat Chuck ja Bob, joista toinen on Burtin kauan ikävöity poika ja toinen muuten vain puupää. Burtin toinenkin poika ilmaantuu kuvioihin – urheiltuaan ensin sekä Maryn sisaren, että sisaren tyttären kanssa. Maryn sisar, Jessica, on tietysti häpeissään kaikesta ja pelkää puolisonsa saavan syrjähypystä vihiä… Vaikka Chester itse harrastaa vaakamamboa ties monettako kertaa samaan aikaan muualla. Kausi päättyy lievän yskähtelyn jälkeen komeasti murhaoikeudenkäyntiin, jossa yksi sarjan rakastettavimmista hahmoista tuomitaan – syyttömänä. Piinaavan kutkuttava tilanne ratkeaa luonnollisesti vasta toisen seasonin alussa.
Kuplan tuotantokausia on saatavilla tätä kirjoittaessa surkeasti vain nk. R1- ja R4-bokseina (R4-alueen boksi kuitenkin vaikutti testatessa olevan myös R2-koodattu, eli näkyvyysongelmia ei ollut). Näissä bokseissa ei ole tekstitystä millään kielellä, eikä ensimmäisen kauden mukana myöskään ole lisämateriaaleja. Tekstityksen puuttuminen ei juuri Kuplan kohdalla liene suurikaan ongelma, sillä näyttelijät eivät pahemmin mumise ja yleiskieltä puhutaan.
