John Sturges on ollut tämän aikansa western-perinteitä aika tarkasti seuraavan länkkärin puikoissa.
Matt Morgan (Kirk Douglas) on Pawleyn kaupungin sheriffi, jonka vaimo raiskataan ja murhataan. Vaimo on cherokee-intiaani. Sheriffi lähtee jahtaamaan murhaajaa. Johtolankana hänellä on hevosensatula, jonka nimikirjainten perusteella hän tietää sen omistajaksi Craig Beldenin (Anthony Quinn). Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Belden on hänen vanha ystävänsä. Sheriffi Morgan näet saa selville, että murhaan syylliset ovat Beldenin poika Rick (Earl Holliman) ja tämän kaveri Lee Smithers (Brian G. Hutton). Belden ei luonnollisestikaan pidä siitä, kun Morgan ilmestyy hänen “omistamaansa” Gun Hillin kaupunkiin ja vaatii Rickiä ja Smithersiä haltuunsa oikeudenkäyntiä varten. Sheriffi Morgan on kuitenkin sitä mieltä, että illalla yhdeksältä lähtevään viimeiseen junaan hän lähtee vaimonsa murhaajat mukanaan. Alkaa kahden jääräpäisen kovanaaman välienselvittely!
Viimeinen juna Gun Hillistä ratsastelee aikansa tyypillisiä western-maastoja. On pari kovaa kaveria, jotka eivät anna periksi. On vaikutusvaltainen koko kaupungin omistava rikas heppu, jolla on siellä omat lakinsa. Tietysti mausteeksi on pitänyt saada kahden karjun väliin myös naiskaunistus (Carolyn Jones), joka häilyy kahden vaiheilla. Sen verran leffassa näkyy länkkäriperinteiden muutos, että siinä käsitellään rasismiteemaa, vaikkakin hyvin pintapuolisesti. Morganin ja Beldenin muuttumisesta vanhoista ystävyksistä toistensa vihamiehiksi ja sen vähän syvällisemmästä käsittelystä olisi ollut saatavissa enemmän irti. Tässä muodossaan tarinassa mennään mutkia oikomalla ja ajatuksella, että “kunhan miehen pääsevät ammuskelemaan toisiaan”.
Kirk Douglas ja Anthony Quinn ovat miehiä paikallaan karskien äijien rooleissa, vaikka eipä tämän tyylin leffoissa ihmeitä tarvitse tehdä. Kunhan näyttää jämerältä ja vakuuttavalta, ja siinä nämä miehet onnistuvat. Muut roolisuoritukset jäävät luonnollisesti näiden jalkoihin.
Alkupuoli leffassa toimii kohtalaisen rullaavasti, mutta puolenvälin paikkeilla jymähdetään paikalleen. Tarina ei pääse uusille tasoille. Koko leffahan on juoneltaan ennalta-arvattava ja konventioita seuraava eli loppupuolelta löytyy tietysti ammuskelua länkkäriksi ihan riittävissä määrin. Leffasta ei vaan löydy mitään sellaista, joka nostaisi sen aikakautensa länkkäreiden keskinkertaisuuden suosta.
nimimerkki: J.O.
