Vuonna 2005 valmistuneista elokuvista Eläville ja kuolleille ei ole vain suomalaisista tuotoksista paras, vaan se saattaa olla jopa kaikista sinä vuonna valmistuneista paras. Robert Redfordin mestarillisen surukuvauksen Tavallisia ihmisiä mieleen tuova filmi on väkevä elokuva. Se pohjautuu tositapahtumiin. Se kertoo tavallisen suomalaisperheen surutyöstä, kun perheen nuorin poika kuoli pihalla tapahtuneessa autopalossa.
Perheen Jaakko-isä (Björkman) yrittää pysyä kovana ja pitää perheen kasassa, kun Maria-äiti (Kukkola) murtuu. Nuori Timo-poika (J. Paljakka) ei oikein ymmärrä tapahtuman vakavuutta, mutta kokee olonsa kuitenkin hyvin haavoittuvaiseksi. Maria saa kohtauksia kotona ja Timo koulussa. Jaakko ei pura tunteitaan, mutta hänellä on hirvittävä syylisyyden taakka tapahtuneesta. Perheen tukena on Jaakon isäpappa (Salmi) ja Marian Leena-siskon (Rantasila) lääkärimies Kai (Korpela). Leenaa itseään vainoaa omat menneisyyden tuskat, joten hän ei pysty tukemaan siskoaan. Aikaa kuluu. Joskus perheellä menee paremmin, joskus vähän huonommin, mutta koko ajan Matti-pojan kuolemaa raastaa taustalla.
Eläville ja kuolleille on rauhallinen elokuva, jota hallitsee haikea tunnelma. Elokuva perustuu tositapahtumiin, jotka kokenut Gösta Kraf kirjoitti kirjan, jota ohjaaja-käsikirjoittaja Kari Paljakka on myös käyttänyt pohjana käsikirjoituksessaan. Filmi käsittelee monelta eri kannalta surua ja siihen suhtautumista. Vaikka leffa onkin täynnä surua, niin missään masennuksessa ei lopulta kieriskellä. Kyyneleet kutkuttavat useassa kohdassa katsojan silmäkulmaa, mutta vastapainoksi katsomiskokemusta sivusta seuraaja voi huomata välillä katsojan huulilla pientä hymyn häivää.
Paljakan ohjaus osaa asiansa. Vuodenaikojen eri tunnelmat on saatu hyvin napattua filmille ja elokuva liikkuu sulavasti eteenpäin. Paljakka on onnistunut luomaan elämänmakuisen ja ajatuksia herättävän elokuvan surusta. Saattaa johtua ohjaajan omakohtaista kokemuksista, että lopputuloksena on näin vahva elokuva. Näin henkilöpainoitteisessa leffassa tärkeässä osassa ovat myös näyttelijät, jotka vetävät kaikki uskomattomat roolisuoritukset. Hannu-Pekka Björkman on elämänsä roolissa surevana isänä. Näin vahvoja roolisuorituksia ei joka päivä kävele vastaan. Myös hänen Maria-vaimoa esittävä Katja Kukkola on uskottava roolissaan ja kerää pisteet kotiin. Perheen Timo-poikaa tulkitsee ohjaajan oma poika Johannes Paljakka, joka on myös hyvässä vireessä. Mari Rantasila ja Tommi Korpela ovat rooleissaan myös hyviä, mutta loppuen lopuksi aika pieneksi jäävästä ruutuajasta johtuen he jäävät hieman muiden osaajien varjoon. Vanha konkari Risto Salmi vetää taas kerran erittäin vakuuttavan show’n. Björkmanin ja Salmen yhteiset kohtaukset ovat ehdottomasti elokuvan parhaimmistoa.
Eläville ja kuolleille on kaiken kaikkiaan hieno elokuva, jolla olisi mahdollisuuksia täysiinkin pisteisiin. Elokuvassa on pientä yhteiskuntakritiikkiä, joka on hieman vanhentunutta, sillä se on otettu Gösta Krafin kirjasta, jonka tapahtumat sijoittuvat 1980-luvulle. Muutenkaan elokuva ei ole ihan niin suurta, että täydet pisteet ansaitsisi, mutta erittäin hieno tapaus tämä on. Tällaiset elokuvahetket antavat toivoa, että suomalainen elokuva nousee vielä kunnolla jaloilleen.
