Amerikkalaiset perhekuvaukset ovat aina olleet minun makuuni, mutta usein ne kaatuvat hirveään sentimentaalisuuteen ja turhaan sähläykseen. Onneksi on olemassa muutamia poikkeuksia, niin kuin tämä James Ivoryn ohjaama Elämän sylissä. Siinä Ivory kertoo hyvin elämänmakuisen kertomuksen 1960-luvulta Ranskassa asuvasta amerikkalaisesta Willisin perheestä, joka heti elokuvan alussa adoptoi pienen Billy-pojan. Pieni Channe-tyttö saa melkein samanikäisen veljen. Vuodet kuluvat ja perhe muuttaa takaisin Yhdysvaltoihin. Samalla kun teini-ikäisen Channen seksuaalisuus alkaa heräillä ja Billy-poika alkaa tuntea olonsa ulkopuoliseksi, niin kirjailijaisän (Kris Kristofferson) sairaus pahenee.
Vahvat aidonoloiset roolisuoritukset sekä elämältä maistuva tarina ovat taas valttikortteja. Sentimentaalisuus ja tyypillinen amerikkalainen siirappisuus on korvattu alakuloisella tunnelmalla, mikä toimii paremmin kuin hyvin. Näyttelijät sopivat rooleihinsa hyvin, mutta muut saavat jäädä vähän varjoon, kun kantrilegenda Kris Kristofferson ja nuori lupaava kyky Leelee Sobieski pääsevät loistamaan isänä ja tyttärenä. Ohjaaja-käsikirjoittaja James Ivory osaa kyllä välittää elokuvahahmojen tunteet aidonoloisesti katsojan käsiteltäviksi, eikä katsoja voi olla samaistumatta arkisen tuttuun ilmapiiriin. Välillä Willisin perheen talossa juhlitaan, välillä elämä potkii päähän oikein kunnolla.
Elämän sylissä ei ole mikään erikoinen elokuva, mutta tällaisia laadukkaita draamoja kuitenkin tarvitaan. Rauhallinen elokuvallinen kerronta on huippuluokkaa ja mielenkiintoinen tarina jaksaa pitää otteessaan. Vaikka aihetta on käsitelty aikaisemminkin, niin Elämän sylissä tuntuu kuitenkin tuoreelta taitavan kerronnan takia. Jos laatudraamat ovat sinun mieleesi, niin ei tämäkään laadukas paketti tule pettämään.
