Huhtikuun 12. 1961 ihmiskunta teki jotain mihin ei mikään muu eliölaji ole pystynyt. Se sai yhden jäsenensä ilmakehän yläpuolelle kiertämään maapallon. Uhkarohkean operaation toteutti silloin olemassa ollut suurvalta Neuvostoliitto, liikkeelle lähtevä avaruusalus oli Vostok 3KA, tehtävän nimi Vostok 1 ja sen kyydissä matkusti Juri Gagarin. Radiokutsun Кедр takana oli siis pienikokoinen Neuvosto-ilmavoimien majuri korkeammalla kuin kukaan aiemmin. Lento oli menestys tieteessä ja politiikassa. Saavutus on toistettu ja ylitetty satoja kertoja, mutta todellisuutta ei voi kieltää.
Brittiläinen Christopher Riley on siis ohjaaja elokuvassa joka rekonstruoi Gagarinin lennon [I]in situ[/I], eli maan kiertoradalta. Astronautti Paolo Nespoli oli kuvaajana ISS:llä ja Philip Sheppard sävelsi musiikin. Pelkän kuvan lisäksi mukana on arkistoääni Gagarinin ja avaruusohjelman isän, Sergei Korolevin välisistä keskusteluista lennon aikana. Uusi kuvamateriaali kiertoradalta kohtaa siis vanhan äänen ja kuvamateriaalin laukaisualustalta. Lopputulos ei pelkkä rekonstruktio, uni maapallon kauneudesta tai lattea raportti kosmonautin tuntemuksista vaan kaikkea edellä mainittua.
Kansainväliseltä avaruusasemalta kuvattu dokumentti ei ole tyypillinen dokumenttielokuva, sillä varsinaista elokuvaa siinä on erittäin vähän. Minkäänlaista henkilödraamaa ei mukana ole ja vähäinen dialogi on hyvin latteaa raportointia kosmonautilta jonka olo on mainio ja jonka alus toimii hyvin. Philip Sheppardin musiikki on rauhallista, tyynnyttävää ja epädramaattista ja yhtä rauhallisen kuvauksen kanssa luo erittäin rauhoittavan, ehkä jopa unettavan vaikutelman. Maapallo avaruudesta on hidas, kiireetön pallo keskellä tyhjää mustuutta.
Epätyypillinen, rauhoittava dokumenttielokuva avaruuden runollisuudesta. Kaunis kuvasto ja musiikki luo äärimmäisen rauhoittavan vaikutelman.
