Amerikkalainen rikosdraamasarja Sons of Anarchy on Kurt Sutterin vuonna 2008 televisioon ilmestynyt ja samantien suursuosioon ponnistanut luomus. Sutter on tunnettu samaa genreä edustavan Shield-sarjan käsikirjoittajana ja ohjaajana, mutta SOA on miehen ensimmäinen “oma pienokainen”. Sarja kertoo moottoripyöräkerhona toimivasta Sons of Anarchy yhteisöstä; heidän toimintatavoistaan, arjesta ja ihmissuhdesotkuista.
Odotukset sarjaa kohtaan olivat loistavista arvosteluista huolimatta maltilliset, sillä olen sarjakatsojana varsin kärsimätön ja helposti kyllästyvä. Aiheena motoristit ei kuulosta kiinnostavalta ja se loi minulle pahalaatuisia ennakkoluuloja. ‘Kaikelle täytyy kuitenkin antaa mahdollisuus’ mentaliteetilla sukelsin ensimmäisen tuotantokauden pilottijakson pyörteisiin – ja se todella kannatti! Avausjakso on äärimmäisen lupaava ja mukaansatempaava katselukokemus, joka aiheutti allekirjoittaneessa harvinaisen wow-elämyksen – eikä nyt puhuta minkäänsorttisesta tietokonepeli wowittelusta. Negatiiviset ennakkoluulot sai haudata siltä istumalta, sillä SOA ei ole umpiamerikkalainen punaniskasekoilu, vaan rautaisella näyttelijäkaartilla varusteltu ja laadukkaasti toteutettu rikosdraamasarja.
Mielenkiintoiset henkilöhahmot ovat menestyvälle sarjalle elinehto ja se on Sons of Anarchyn ehdoton vahvuus. Pääasiassa rumista miehistä ja kauniista naisista koostuva casting hakee vertaistaan. Pääosassa nähdään Jackson “Jax” Telleriä näyttelevä Charlie Hunnam, jonka omaperäinen ja omistautuva ote tekee miehestä mielenkiintoisen seurattavan. Syvempää sieluntuttavuutta ensimmäisen tuotantokauden aikana päästään kunnolla suorittamaan vain Jaxin kanssa, joka kamppailee kerhon kakkosmiehen asemassa niin nykytilanteen karikoita kuin menneisyyden haamuja vastaan. Kerhopomo Clarence “Clay” Morrowia tulkitsee kivikasvoinen Ron Perlman, jonka olemus sopii roolihahmolle ja motoristirikolliselle täydellisesti. Pulmuset-sarjan Peggynä parhaiten tunnettu Katey Sagal näyttelee häikäilemättömänä kieroilijana Jaxin äitiä ja Clayn vaimoa, tehden mielestäni koko sarjan vakuuttavimman roolityön. Oma hahmosuosikkini on kuitenkin vähäsanainen ja -eleinen Ryan Hurstin tulkitsema kerholainen Harry “Opie” Winston, josta taatusti muutama muukin kaltaiseni suomalaismies löytää palan itseään. Kaikki sivuhahmot on mietitty tarkasti ulkonäköä myöten, jonka puolesta heidät on helppo ottaa vakavasti moottoripyöräkerholaisina.
Ensimmäinen tuotantokausi sisältää 13 jaksoa, joiden kesto pyörii 40 minuutin tuntumassa, lähes tunnin pituista finaalijaksoa lukuunottamatta. Järin pitkästä tai aikaa vievästä katselukokemuksesta ei siis missään nimessä ole kyse ja kyllähän tätä herkkua olisi voinut katsoa paljon pidempäänkin, mutta onneksi tuotantokausia on ilmestynyt kovalla tahdilla sitten vuoden 2008. Vaikka vuolaat kehut ja suositteluni Sons of Anarchyn suuntaan annan, ei se ole rikosdraamana täydellinen. Mainitsemani pilottijakso ja aloitus ovat todella loistavia. Hahmot tuodaan sarjaan sopivalla mystiikalla kuorrutettuna, eikä heistä kerrota heti alkuun liikaa asioita, vaan annetaan draaman ja jännityksen kuplia pinnan alla. Juoni on kiinnostava läpi ensimmäisen tuotantokauden, mutta keskivaiheilta eteenpäin muutama draamakäänne heittää yli hilseen ja henkilökohtaisesti olisin toivonut realistisempaa lähestymistapaa muutamiin asioihin. Maanläheinen ja karu meininki sopii SOA:n kaltaiselle rikosdraamalle paremmin kuin Kauniit ja rohkeat -hulluttelut. Grande finale jätti asiat täysin levälleen, eikä sitonut menestyssarjan ensimmäistä lukua oikeastaan millään tavalla yhteen, joten lopetuskin jätti toivomisen varaa.
Joka tapauksessa olen erittäin onnellinen, että lähdin sarjaan tutustumaan ja aion ehdottomasti jatkaa taivalta Charmingin pikkukaupungissa SOA-kerholaisten kanssa. Mikäli laadukas rikosdraama kiinnostaa, heitä moottoripyöräaiheiset ennakkoluulot roskiin ja anna Sons of Anarchyn pilottijaksolle mahdollisuus. Suosittelut menevät ennen kaikkea miespuolisille katsojille, mutta pelkkää toimintaa ja äijämeininkiä ei tarvitse pelätä, eli ihmissuhdesoppia ja draamaa riittää kyllä kaikille.
