Schizo on kertomus nuoresta pojasta Shizasta. Hän on vähän yksinkertainen mutta hyvää tarkoittava nuorukainen. Kuitenkin hämärät bisnekset, veriset nyrkkeilykehät ja helppo raha houkuttelevat, mutta pikkukriminaalien kanssa työskenteleminen ei koskaan kannata. Kun eräs Schizon tuttava kuolee erään nyrkkeilyottelun jälkeen, niin Schizo saa uutta puhtia elämäänsä tutustuessaan edesmenneen miehen perheeseen, hemaisevaan vaimoon ja pieneen poikaan.
Tällaisia tarinoita on nähty valkokankailla lukuisia, mutta Schizossa on kuitenkin jotain todella omaperäistä. Karut maisemat, kellertävä ruohikko ja raunioituneet talot luovat tunnelmaa yhdessä vähäeleisen kerronnan kanssa. Mukana on hauskaa kuivahkoa huumoria, joka maustaa mukavasti tätä pohjimmiltaan hyvinkin surumielistä tarinaa. Kohtauksesta kohtaukseen sulavasti etenevästä rainasta on melkein mahdoton keksiä mitään pahaa sanottavaa. Schizo tyrmää katsojansa täysillä, ja katsoja on lumoutunut tähän karun todelliseen maailmaan koko keston ajaksi. Vaikka aihepiiri onkin aika raju ja taustalla kohoavat arkisen karut maisemat niin siitä huolimatta kyseessä erittäin kaunis elokuva.
Oldzhas Nusupbayev on loistavassa vedossa leffan nimikkoroolissa. Hän tulkitsee mahtavasti ja erittäin aidontuntuisesti nuorta Shizaa, joka joutuu selviämään maailmassa, jossa ainoa etenemiskeino on liittyä rikollisiin puuhiin. Debytoiva ohjaaja Gulshat Omarova liikuttaa kirjoittamaansa tarinaa erittäin ammattitaitoisesti. Etäisesti Kaurismäen filmejä muistuttava Schizo on elokuvaelämys, jonkalaisia tulee harvoin vastaan aikana, jolloin panostetaan yhä enemmän älyttömään viihteeseen. Schizo on taiteellisesti hyvin korkeatasoinen elokuva, mutta sen parissa kuitenkin myös viihtyy.
Realistisen väkivaltainen ja arkisen hauska Schizo on loistava elokuva. Jotkut kohtaukset hipovat täydellisyyttä kaikessa karussa komeudessaan, samoin tekee elokuva kokonaisuudessaankin. Elokuvan vähäsanaista tyyliä kunnioittaen lopetan arvosteluni tähän, ettei tämä muutu turhaksi jorinaksi.
