Niin, Kirsten Dunstillahan on, tai ainakin nuoruusvuosinaan oli, otsassaan vahva söpistelijän leima. Liekö tuo sitten johtunut Veren vangit -läpimurrosta, jossa vasta 12-vuotias Kirsten pääsi loistamaan tähtien keskellä ja ponnahti kertaheitolla Holly-kartalle, mutta joka tapauksessa Kirstenin vähintäänkin erikoisella hymyllä ja viattomalla imagolla on myyty montaa elokuvaa. Crazy/Beautiful tukee sekin täysin voimin Kirstenin hahmoon esittäessään niiiiin rikkinäisen ja niiiiin hukassa ajelehtivan tyttösen rakkaustarinan.
Crazy/Beautiful käy läpi suhteen peruskarikkoja ja -nousuhetkiä, keskittyen köyhän, komean latinopojan ja rikkaan perheen kasvatin (joka jo leffan tittelin mukaisesti on kaunis sekopallo) välille kehkeytyvään romanssiin. Lopulta myös päätänsä elämänseinään hakkaavan tytön vanhempien osuus astuu kuvaan. Ja kyllähän siellä sitten tippa linssissä kuljetaan setvien erheitä ja paikaten perheitä. Sniif vaiko yök, jokainen sen päättäköön itse. Bruce Davisonin jämpti sivurooli isäpappana takaa sen, ettei kukaan ainakaan hevillä yök-vaihtoehtoon päädy.
Välistä perusmössöksi puuroutuva leffa onnistuu maistumaan välillä elämältä itseltään. Siis siitäkin huolimatta, että perusasetelma on näin kökkö köyhien kasvatti vs rahaperheen huligaani vs Rakkaus. Etenkin alun alkoholihuuruiset ensitutustumiset ja suhteen hidas vakautuminen ovat aidontuntuista ja mukavaa katseltavaa.
Crazy/Beautiful on niin vahvasti Kirsten Dunstin kapeilla harteilla, että kyseistä Holly-neitoa kammoksuvien kannattaa kiertää C/B kaukaa. Ihan vastaavasti Spider-Manin Mary Janeen ihastuneet varmasti katsovat leffan Dunstin takia. Romanttiseen jahkailuun tykästyneille leffa uppoaa jo ihanan kliseisen suhdevellin kautta. Joten mikäpä siinä sitten. Onhan se kiva, että Breast Men –leffan aikoinaan käsikirjoittanut John Stockwell pääsi sipaisemaan teinielokuvan pintaa ja teki sen jopa niin, että ylitti ne genren perusongelmat rehellisen rennolla kuvauksella.
