Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja lähtee käyntiin kun kolmen lapsen talo palaa ja vanhemmat kuolevat (vai kuolevatko?), jonka takia mukulat joutuvat heidän(ilmeisesti hyvin suurta) perintöään havittelevan sedän, kreivi Olafin (Carrey) huostaan. Saatuaan huoltajuuden kreivi ei paljon aikaa säästele, vaan lapset ovat kohta hengen vaarassa. Siitä alkaa kaikenmoisia kauheuksia koomiseen ulkoasuun pukeva fantasia-seikkailu, josta ei puutu ihmissyöjäiilimatoja, Tim Burtonmaista gotiikkaa kuin hauskoja hullujakaan (siitä Jim Carrey pitää huolen!).
Elokuva on alusta asti oikein viihdyttävää katsottavaa. Kaikki ne kohtaukset, joissa Jim Carrey esiintyy, ovat oikein hauskoja, joskaan eivät ihan kuoliaaksi naurattajia. En menisi laittamaan tätä elokuvaa kulkemaan komedia -leiman alla, sillä täydellinen komedia tämä ei missään nimessä ole, vaan enemmänkin draaman kriteerit täyttävästä fantasiasta.
Henkilöhahmot ovat melko-onnistuneita, joskaan eivät täydellisiä. Jim Carrey on nappivalinta rooliinsa, mutta siitäkin jokaisella on omat mielipiteensä, niinkuin muistakin herran elokuvista. Lapsinäytteliät ovat ihan hyviä, mutta mitään muuta sanottavaa heistä ei ole. Harmillinen yksityiskohta lapsien kohdalla on se, ettei heistä tarpeeksi aikaisin tehdä inhimillisiä ihmisiä. He ovat vain samaistumiskohde, mutta minä olisin halunnut enemmän. Inhimillistyminen saattoi tapahtua jossain kohtaa, jossa sitä ei huomannut, ja näin hahmot pysyvät pelkkinä hahmoina, jo ehkä hieman liian siirappiseen loppukohtaukseen asti.
Kaikin puolin toimivasta tarinasta olisi voinut tehdä onnistuneemman, mikäli puikkoihin olisi laitettu parempi ohjaaja, kuten aiheen huomioiden täysin automaattisesti mieleen tulevan Tim Burtonin, jota Silberling yrittää sen suuremmin onnistumatta matkia. Tähän olisi tarvinnut sitä kultasormen otetta, joka Burtonin filmeissä lähespoikkeuksetta on. Mutta älkää käsittäkö väärin, ei tämä tälläisenäkään todellakaan huono ole. Kyseessä on oikeasti viihdyttävä paketti, jonka ääressä viihtyy mukavasti useammankin kerran, mutta valitettavasti ei sen enempää.
Mitään mestariteosta on siis turha odottaa, mutta reilusti keskiverron yläpuolelle liukuvan, todella viihdyttävän fantasia-seikkailu-komedian tämä tarjoaa. Suosittelen varsinkin mustankomedian, sekä eteenkin Jima Carreyn ystäville. Ja mikäli piti Harry Potterista, tämä kannattaa myös katsastaa.
nimimerkki: Sano mitä sanot
