Risto Räppääjän neljäs elokuvallinen seikkailu ei enää ole ohjaaja Mari Rantasilan käsialaa. Se lieneekin suurin uutinen koko leffan suhteen. Muuten kaikki Riston maailmassa näyttää olevan ennallaan: pirtsakka Nelli Nuudelipää on edelleen Riston paras kaveri, Risto asustelee lempeän Rauha Räppääjän luona ja suhtautuu päsmäröivään Elvi-tätiin asiaankuuluvalla varovaisuudella. Leffan miljööt ja ihmiset ovat edelleen värikkäitä, jossain mielessä jopa sarjakuvamaisia, vaikka animaatioelokuvasta ei olekaan kyse.
Tämän sarjan elokuvissa on jo totuttu siihen, että lapsinäyttelijöiden kasvaessa uudessa elokuvassa Ristona ja Nellinä nähdään aivan uudet vekarat. Aikuisnäyttelijöiden kohdalla moista kiertoa ei olekaan ollut, joten ohjaajan nyt ollessa Timo Koivusalo, onkin yllätys, ettei hänen elokuvissaan melkeinpä vakiokalustona kulkenut Martti Suosalo enää tässä rainassa teekään hövelin Lennart-sedän roolia. Tällä erää Lennartina hyörii Suosaloa muutamaa vuotta vanhempi Vesa Vierikko. Annu Valosen valoisa Rauha Räppääjä on niin ikään vaihtunut Minttu Mustakallion veikeän haaveelliseen Rauhaan ja Elvin-tädin hyytävyyden oivallisesti paketoinut Ulla Tapaninen on korvattu Fakta homma -komediasarjasta tutulla Riitta Havukaisella. Jos minun pitäisi tuomita tämä leffa vain katsomalla sen julistetta ja vertaamalla julisteen antamia viboja aiempiin muistoihini Räppääjä-leffasarjasta, kääntyisi peukaloni alaspäin pelkästä tuttujen naamojen vaihtamisesta johtuen. Mutta niinhän leffaa ei pidä tuomita.
Risto Räppääjä ja liukas Lennart on nimensä mukaisesti Lennart-sedän show. Risto on viettämässä kesälomaansa idyllisessä pikkukaupungissa (Naantali, oi miten se onkin pittoreski paikka!) yhdessä Nellin ja Rauhan kanssa. Elvi-täti on järjestänyt Rauhalle ja lapsille töitä kesäkioskissaan, mutta vapaa-ajallekin tädillä on selkeä suunta: Risto, joka Elvistä näyttää ryhdittömältä naskalilta, tarvitsee itselleen isähahmon. Risto vihaa Elvin suunnitelmaa, mutta leppoisa Lennart keksii keinon, jolla koko isähahmon etsintä voisi muuttua kaikkien iloksi. Sellaiseksi se kääntyykin leffan katsomossa, ainakin vanhoista Chaplin-komedioista tykkäävien joukossa, vaikka Lennartille koko touhu lopulta taitaa tuoda harmaita hiuksia.
Liukas Lennart on aiempiin Risto Räppääjä -elokuviin verrattuna säyseämpi ja vähemmän sähäkkä, mutta vanhahtavasta huumoristaan (mm. pukuleikkejä, joiden keskellä nähdään myös perinteinen ”mies naisten vaatteissa” -episodi) ja räpittömistä lauluistaan huolimatta vakaasti omilla jaloillaan seisova kokonaisuus. Vaikka esim. Ulla Tapanisen Elvi-tulkintaa ei kukaan voi pistää paremmaksi, tämän leffan hyväntahtoisuutta huokuva asenne, kesäiset kuvat ja reippaasti ja mutkattomasti esiintyvät nuoret tähdet ovat niitä asioita, jotka korvaavat joitain elokuvan puutteista. Erityismaininnan ansaitsee Vesa Vierikko, joka näyttää suorastaan vapautuvan Räppääjä-sarjaan kuluvan rankan tyypittelyn myötä ja onnistuu häivyttämään totaalisesti sen kuvan, joka monella hänestä saattaa olla. Ei Risto Räppääjä ja liukas Lennart siis täydellisen huono leffa voi olla, jos salista poistuessa kasvoille on jämähtänyt hymynpoikanen.
