Rikosleffat ovat olleet aina isossa roolissa elokuvamaailmaa. Ei siis ole ihme, että monesti hyvät elokuvat saattavat hukkua massaan, vaikka päärooleissa olisi isojakin nimiä.
Etsivä Frank Keller (Al Pacino) sekä Sherman (John Goodman) ovat eri kaupungeista, mutta heitä yhdistää ammatin puolesta toinenkin asia; saman murhaajan etsiminen. Juttu ei vaadi aluksi kovinkaan paljon selvittelyjä, sillä miehet ymmärtävät lähestulkoon saman tien, että he etsivät naispuolista henkilöä joka valitsee miesuhreja seuranhakupalstoilta. Asioita penkoessa miehet huomaavat tekijän olevan runoilijasielu. Täten he päättävät pistää lehteen ilmoituksen, runon kera…
Hommat eivät tietenkään ole kovin yksitoikkoisia tai saati sitten hienovaraisia. Tapaamisia tuppaa olemaan samalle illalle lähes kymmenkunta ja jokaiselta pitäisi saada sormenjäljet. Illan mittaan juttu alkaa olla miestä syövää, mutta suhteellisen tuottoisaa. Homma simahtaa kun Helen (Ellen Barkin) lähtee kävelemään paikalta huomaten, että Frank ei ole sellainen keneksi oli itsensä palstalla kuvaillut. Sormenjäljet jää ottamatta ja Frankin mielenkiinto herää. Sattuman kaupalla Frank törmää Heleniin kaupungilla ja vastoin Shermanin neuvoja hän vie naisen petiin asti.
Käsikirjoittaja on rajannut pääroolihahmo Frank Kellerin elämän varsin tiiviisti nättiin nippuun – on siis turha olettaa mitään syväluotaavaa menneisyyden tarkastelua tai tarkkoja henkilökuvauksia. Ohjaaja Harold Becker pyrkii tietoisesti viemään katsojaa menneisyyden sijasta eteenpäin – kohti Helenin yksityistä elämää.
Normaalisti sivuroolien tekijät jäisivät Al Pacinon varjoon, mutta John Goodman on niin iso mies, että hän suorastaan imee elinvoimaa Pacinosta ja loistaa häpeilemättä hänen rinnallaan. Ellen Barkinin roolisuoritusta ei voi ainakaan haukkua, sillä nainenhan on niin luonnollisen oloinen kuin olla ja voi.
Sea of Love on rentoa, mutta silti jännittävää seurattavaa. Se sisältää myös sitä hieman eroottisempaakin tunnelmaa: “What are you lookin for?”
nimimerkki: j.i
